dry my tears

daddy, im home

2012-01-25T17:28:00.003+02:00

Isä.

Minä niin pelkäsin lapsena kun kuulin huutosi.

Kiroilusi, äänenkorotuksesi.

Minä niin pelkäsin, että olisin täysin luuseri.

Tiesin etten koskaan tule täyttämään samaa ylpeydenaihetta,

niinkuin poika täyttäisi.

Minä yritin niin paljon.

Olen edelleen se sama lapsi isä,

se sama pelkäävä tyttösi, kuka

pillahtaa itkuun kun sinä kiroilet.

Mutta nyt olen jo iso tyttö.

Osaan huolehtia itsestäni, elää,

ja näyttää sinulle että pärjään.

Ei minulla ole rahaa, mutta pärjään.

Halusin vain, että olet minusta ylpeä.

Olen valmistunut ammattiin jossa minua kannustit,

olen selvinnyt pahojen aikojen ohi nyt, ja

niin selviän tästä eteenpäin.

Olen kasvamassa aikuiseksi tässä puolilapsellisessa elämässä,

olen oppinut paljon, sinulta, itseltäni ja muilta.

Älä ole huolissasi isä, kyllä minä pärjään.

Nyt minä toivon, että olet ylpeä minusta.

...kissani kuuli itkun, tuli luokse, kehräsi ja nuoli kyyneleet.

Miten uskomaton eläin.

Mindwaking

2012-01-22T20:47:00.000+02:00

"Julkaissut kikiloves, 3.12.2011"

Siitä on hetki aikaa. Minä päätin, etten päivitä enää ennenkuin olen saanut selkoa elämääni. Selvitellyt oman pääni saloja, ratkaissut ongelmiani, ja oppinut hetkeksi elämään. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut halua päivittää, ennenkuin minulla on jotain kerrottavaa.

Nyt oli aika.

Olen poukkoillut sekavaa aikaa etsiessä itseäni, omaa mieltäni ja kehoani. Olen ollut surullinen, maaninen, väsynyt, masentunut ja herkkä. Elämäni on entistä pahempaa vuoristorataa, pääni sisällä käyvä sota oli syttynyt uudestaan. Olen kokenut olevani kaksi täysin eri ihmistä täynnä täysin erilaisia haluja ja tekoja, sekavaihe ei ole ottanut loppuakseen. Mutta tästä kaikesta on löytynyt paljon hyviä asioitakin.

Ensinnäkin, olen löytänyt elämääni ihmisen, kuka välittää minusta. En kuvitellut kykeneväni parisuhteeseen juuri koskaan, mutta toisin kävi. Minulla on ihminen kuka oikeasti välittää, pitää minua hyvänä ja hyväksyy minut omana itsenäni ja kehoni myös.

Toiseksi, olen selvittänyt sitoutumiskammoni pääongelman. En ole kyennyt sitoutumaan koska olen pelännyt sitä tunnetta, kun tasaisen epätasaiseen elämääni ilmaantuu häiriötekijä, kuka vauhdittaa vuoristorataani ja keneltä pitäisi salata kaikki. Ei, ei minun tarvitse salata sitä.

Ihmisenä olen kasvanut hurjasti viimeaikoina. Osaan ottaa vastuuta asioista.

Olen jutellut erään tytön kanssa. Hän turvaa minua ja auttaa minua, kun kukaan muu ei pysty. Hän juttelee kanssani hyviä asioita ja niitä huonoja, ja yrittää auttaa minua selviytymään oman minäni ja minäkuvan sekä peilin kanssa. Ehkä minäkin opin rakastamaan itseäni viellä, niinkuin rakkaanikin tekee.

Minä olen oppinut välittämään ja rakastamaan.

Olen oppinut itsestäni breikillä paljon ja päässyt tunkeutumaan omaan itseeni.

Ehkä elämäni helpottuu tätä myötä.

Haluan oppia elämään enemmän, ja pääsemään eroon tästä kehostani.

Tämän minä halusin teille kertoa! Kikiloves on palannut.

hopes

2011-12-03T22:04:00.001+02:00

Ei tarvitse soitella, en jaksa vastata kuitenkaan.

Ei tarvitse sanoa mitään, en kykene vastaamaan.

Ei tarvitse hymyillä, en hymyile aidosti siltikään.

Pysyisitte silti edes vierellä ja edes esittäisitte välittävänne.

Olen täynnä tätä paskaa. Tätä tekopyhyyttä.

Soitellaan, nähdään, ollaan yhteyksissä, jne.

Kunnes huomaat kaiken muun olevan tärkeämpää.

Ei se ole taistelun arvoista, antakaa minun olla sitten.

Tässä sen näkee, kun itse ei jaksa ja tipahtaa pohjalle, niin ei ne ihmiset siinä olekaan enää pitämässä yhteyttä sinuun.

Olen väsynyt yrittämään mitää kaikkia lankoja käsissä, pitämään tätä palapeliä kasassa.

Now you got a new place, you drive a new car
You smile for the cameras, and life like you’re super star
Don’t care what they say you reach for the stars
Got everything you always dreamed and thought about
And everyone knows who you are

warning; we have turbulence

2011-11-27T10:22:00.001+02:00

En pysty pysähtymään,

en pysty lopettamaan tätä holtitonta menoa.

Ajatukseni juoksevat kovempaa kuin jalkani,

käyn ylikierroksilla ja kohta mieli pettää kehoni.

Meno on yltynyt liikaa, minä etsin vain tuntemuksia tähän tyhjään kuoreen.

Yritän paikata jotain koloa, mistä puuttuu jotain.

Minä tahdon löytää jotain tunteita, jotain mikä tarkoittaa jotain.

Tahdon oppia ihastumaan ja tuntemaan.

Enhän minä enää edes muista, miltä tuntuu kun rakastaa.

Työnnän kaikki tuntemukset vain pois, mutta nyt tahtoisin oppia käsittelemään ne.

Itkemällä, puhumalla, nauramalla, kokemalla, en tiedä..

Minä tahdon löytää sinun kätesi omastani, ja tuntea kehosi lämmön päälläni.

Tahdon tuntea, onko se rakkautta.

Onko se hyvää oloa, kun hymyilyttää?

Onko se ihastumista, kun odottaa lisää ja lisää?

Onko se oikein?

Miten saan selvitettyä tämän tunteiden pyörremyrskyn?

Onko mikään näistä tuntemuksista aito?

i want one star from the sky

2011-11-19T15:58:00.001+02:00

Alan pikkuhiljaa tuijotella sinua silmiin.

Tanssilattialla huokuu kipinä, sinä tiedät sen, minä tiedän sen. Se on väärin ja sitä ei voi tehdä, mutta tahdon sen kipinän vatsan pohjaani saakka.

Palan halusta suudella sinua.

Jokainen liike ja kosketus jonka tein, tein vain mielihalusta. Ajattelematta tulevaa, elämällä siinä hetkessä, kosketuksessa ja huumassa. Nautin siitä.

Mutta tajutessani kuinka väärin se on, tunnen olevani paha ihminen. Kadun ja en kadu, mutta emme voi sekoilla uudestaan.

En kadu sitä tunnetta minkä kosketuksesta sain,

en kadu sitä tunnetta minkä sait minut tuntemaan.

Minä olin kaunis,

kehoni oli kaunis.

Hyväksytty.

Kaduin ja pelkäsin aluksi, koska se oli väärin, ja se ei saa toistua. Ehkä juuri sen takia kipinä kasvoi niin suureksi. Räjähti ja järki lähti lapasesta.

Se yö oli kuin elokuvasta, enkä kadu sitä.

i'm begging you

2011-11-11T16:12:00.001+02:00

Minä näen, että sinäkin pelkäät. Yritän olla kuin ei mitään, jotta pelko ei paistaisi lävitseni. Pelkään menettäväni sinutkin, juuri kun olen saanut sinusta ystävän.

Pelkään, että olet kuin kaikki muut ja lähdet pois. Pakottavista syistä. Että olisit yksi heistä, ~~ystävistä~~, kusipäistä.

Viimeaikoina olen menettänyt liian monta ihmissuhdetta. Jokainen tästä samasta syystä.

Mikä minussa on vikana? Miksi minua kohdellaan näin?

Miksei kukaan voi tajuta miltä tämä kaikki minusta tuntuu?

Mikseivät ne bitchit ymmärrä mitä ne saavat aikaan?

Mikseivät voi vain antaa asioiden olla, niinkuin ennenkin.

En tahdo menettää sinua, toivon että sinulla edes olisi järki päässä.

Älä mene. Minä pyydän.

Tahtoisin vaihteeksi, että joku pitäisi minustakin kiinni, nyt kun itse en sitä enää jaksa..

Minä yritän. Pitäkää kiinni, tai minä meen.

like i care?

2011-11-06T21:51:00.000+02:00

Olen kyllästynyt olemaan sinisilmäinen ja hyväuskoinen. Viimeaikoina asiat ovat hajoilleet käsiin, ja se saa minut raivon partaalle. Ihmissuhteeni vain hajoilevat ja minä sen mukana. Elämäni on täynnä ~~ystäviä~~ kusipäitä.

Minua sattuu, ettekä ymmärrä mitä teette minulle.

Minä edes yritän, mutta te luuserit vain kohtelette kuin roskaa!

En jaksa enää uskoa hyvää. Sanon suoraan ne viimeiset sanat;

turha itkeä,

haista vittu,

poistu elämästäni,

äläkä palaa

Vaikka se miten sattuu hetken, on se parempi, kuin että kyseiset ihmiset satuttaisivat koko ajan. Ansaitsen hyviä ihmisiä elämääni, joten miksi en potkisi kusipäitä pois. Kylillä kuuluu, että olen ilkeä bitch.

Hah! Kuuletteko, minua kiinnosti aivan kamalasti.

Sanon vain suoraan. Olen kyllästynyt tähän ikuiseen pompotteluun ja anteeksi antamiseen.

Se on loppu nyt.

Minä lakkaan välittämästä.

In every breath, some assholes will die

2011-10-30T11:03:00.000+02:00

Yrität pitää elämäsi järjestyksessä,

yrität pitää ystävät lähellä ja tukea jokaista,

pitää kiinni ja välittää.

Yrität rakastaa perhettäsi,

elää elämääsi ja löytää onnellisemman huomisen,

paremman huomisen ilman pahaa oloa.

Yrität etsiä tasapainoa,

olla hyvä ihminen ja etenkin rakastaa,

ystäviäsi.

Minä yritän. Etenkin pitää ystävät lähellä ja välittää.
Ei se riitä.

En minä tahdo satuttaa tahallaan ketään tai aiheuttaa ongelmia. Eihän yhteyden pitäminen ole ystävyyssuhteessa väärin? Onko se väärin?
Näköjään on.
Elämäni on täynnä luusereita ketkä yrittää hyötyä minusta,
keiden tyttöystävät haukkuvat minua huoraksi,
kuka yrittää heidän miehiään.

Minäkö...?
Onko se niin väärin, että kysyn mitä kuuluu ystävältä.
Onko se niin väärin että haluan joskus nähdä ystävääni.
Entistä rakasta ystävää, kunnes alkoi seurustelemaan.

Ja lopuksi, minä olen se kusipää. Olen väsynyt tähän kohteluun mitä sataa joka suunnasta. Pelkästään sen takia, että tahdon pitää yhteyttä ystäviini. Onko se oikein ?

Omapa on sitten ongelmansa, ei minun tarvitse tuollaista kohtelua kestää. Painukoon helvettiin elämästäni, eikä tarvitse tulla takaisin, kun valintansa ovat tehneet. Loppupeleissä minua tässä vain sattuu, joten parempi potkia ulos elämästä satuttavat ihmiset.

I keep on fighting but I can't keep going on like this

2011-10-29T11:03:00.004+03:00

Minä olen näkymätön, vaikka miten huudan.

Yritän peittää syysaurinkoa kädelläni,

mutta se paistaa lävitseni.

Aurinko paistaa läpi kehostani,

ja varjoni katoaa,

niinkuin unessa.

Minä odotan kuinka meri ja vuoret kaatuvat,

ja ehkä sieltä takaa kuulisin äänen,

joka pyytää minua vielä palaamaan.

Kylmä talvi on tulossa,

kehoni on kylmä, minussa ei ole lämpöä.

Olen välinpitämäntön,

ei millään loppupeleissä

ole mitään merkitystä.

taste of your bitter end

2011-10-26T19:01:00.000+03:00

Pistäisitkö pahaksesi, jos satuttaisin sinua?
Jos leikkisin tunteillasi,
jojoilisin mielialoillani,
repisin sinua eri suuntiin,
olisin täysin välinpitämätön,
kunnes taas juoksisin takaisin,
joten pistäisitkö pahaksesi?
Et varmaan, niinhän sinäkin teet.

Paskat sinä minun tunteistani ole koskaan piitannut, joten miksi minäkään sinun tunteistasi piittaisin.
Sitä saa mitä tilaa. Osaan minäkin olla mulkku.

you are familiar

2011-10-22T11:51:00.000+03:00

Hello darkness, my old friend
I've come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence

Vaikka minä miten vääntelen kulmia peilissä, tutkailen kehoani joka kolkasta ja yritän saada jotain hyvää sanottavaa siitä, joku jyrää ajatukseni ja huutaa; sinä olet läski, älä syö.

Voin lukea ne sanat peilikuvani huulilta. Minä heitän peilikuvalleni kysymyksen; Miksen kelpaa? Miksi pitäisi laihtua?

Aina saan saman vastauksen. "Koska olet ruma"

Olen sylissäsi. Kontrollini syleilyssä, turvassa henkisesti. Fyysinen kehoni tekee murtumaa, minä puhun peilikuvalleni ilman sanoja. Minä tiedän mitä pitää tehdä ja mikä pitää minut järjissäni, tyytyväisenä. En saa syödä. En kestä sitä tunnetta mikä pääni sisällä laukeaa jos kontrolli pettää.

Osaan sen salan, kuinka ignoorataan tunteita. Mutta tätä tunnetta en osaa ignoorata.

In restless dreams I walked alone
Narrow streets of cobblestone
'Neath the halo of a street lamp
I turned my collar to the cold and damp
When my eyes were stabbed by the flash of a neon light
That split the night
And touched the sound of silence

balance

2011-10-20T12:03:00.003+03:00

Edellinen postaus oli ehkä liian raju ja henkilökohtainen, täydellä raivolla kirjoitettu mitä piti vain purkaa johonkin. Mutta täytyy myöntää, että kyseisen asian märehtiminen ja itkeminen henkisesti sairastutti minut fyysisesti. Kuumeen laskua odotellessa..

Minua saa harvoin raivostumaan. Siis aivan oikeasti, todella raivostumaan, mutta viimeviikonloppuna se onnistui hyvin. Ja raivostumiseni syyhyn on aina samat syyt; pettäminen, toisten mustamaalaaminen ja syyttäminen ilman syytä. Kun hakemalla haetaan syytä suuttua, riidellä ja vihata. Vain luuserit tekevät sellaista. Vain epävarmat kusipäät mustamaalaavat toisesta kusipäätä ilman syytä, joskus heidänkin kannattaisi katsoa peiliin ja tajuta että se todellinen kusipää löytyykin sieltä.

Päivitykseen on tullut pitkä tauko. Olen ollut todella väsynyt, mutta parempaan suuntaan menossa. Olen tajunnut paljon sitoutumiskammostani, enkä aio yrittää "parantaa" itseäni siitä. Sitten kun kohdalle osuu joku kuka vie tosiaan jalat alta, lähtee sitoutumiskammokin. Sillä aikaa aion panostaa töihini, ystäviini ja oman elämäni ongelmien selvittämiseen.

Haluan löytää sen tasapainon.

RD-BIPOLAR-030 is my S/N

2011-09-24T18:00:00.001+03:00

Päätä särkee. Ihankuin joku olisi potkinut minua päähän koko yön ja aamun.

Itkettää. Mikään ei huvita, enkä jaksa tehdä mitään. Rahat on mennyt kurkusta alas, tämän täytyy nyt loppua. Tupakkaakaan en pysty ostamaan. Minä tarvitsen mun lääkkeitä...

Minua harmittaa valtavasti ystävieni puolesta, pelkään etteivät he tunne itseään tärkeiksi minulle, koska en jaksa ottaa puhelinta käteen ja soittaa heille ja pyytää tekemään jotain mukavaa. Vaikka se on aivan pikkujuttu, se vaatii liikaa minulta ja pelkään etteivät he ymmärrä sitä, että ovat kuitenkin elämäni tärkein asia..

Ihan kuin olisi pimeydessä missä valo ei näytä mitään. Mikään ei tunnu miltään.

Tahtoisin kyllä tehdä kaikkea mukavaa, mutta toisaalta tahdon vain käpertyä peiton alle itkemään. En tiedä mitä tahdon mutta tiedän etten tahdo. Niin siis mitä?

Mukavaa sekavaihetta minulle.

Keeping you sane

and you fade away

just enough
you felt the edge again

you took two pills and you fell a sleep

hugging six rabbits and having pink nightmares

dancing in the dark, lala

2011-09-20T18:05:00.000+03:00

Elämäni on viimeisen viikon aikana muuttunut kertaheitolla, enkä uskonut että elämä voi muuttua paljon. Parempaan suuntaan, alamäen jälkeen. Muutokset osuivat sopivasti sekavaiheeseen, jolloin stressaan ja itken joka asiasta vuoronperään, ja hetken päästä naureskelen huolilleni. Yritän pysyä liikkeessä, poissa kotoa etten pysähdy ja huomaa olevani todella väsynyt, tuntuu jopa vaikealta istua tässä paikallaan.

Välillä ajaessani autoa yhtäkkiä havahdun, että hups, melkein käytiin ojassa, tai että mutkat menivät suoriksi. Tänään havahduin ahtamassa vatsaani ties mitä paskaa. Parina viimepäivänä olen meinannut jäädä auton alle, koska en tajunnut käveleväni tien ylitse.

Mieli tuntuu haurastuneen, muisti menneen ja epätodellisuus muuttunut todellisuudeksi.

Miksi?

Loppujen lopuksi elämiselle ainoa hyvä syy on nauttia epätodellisuuden luomasta turvasta, koska kaikki muu on katoavaista, jos vaikka jää auton alle tai vetää sekopäissään yliannostuksen lääkkeitä.

i cry tonight

2011-09-10T22:04:00.002+03:00

Kumoan kurkusta alas juotavaa, tunnen sisuksissani miten jokin asia minusta muuttuu. Ja se tuntuu pelottavan hyvältä.

Tunnen niin paljon erilaisia tuntemuksia juodessani. Ilman päihteitä olen vain tyhjää. Minä hymyilen, ilman sitä iloa. Pelkkää tyhjyyttä.
Päihtyneenä tunnen iloa, surua, hämmennystä ja ennen kaikkea hyvää oloa ja rentoutta. Tunteet täyttävät minut sitä mukaan kun päihdyn. Kunnes filmi katkeaa taas.

Pelottavaa mutta totta, päihteet tekevät minusta ehjän.

rainbow without colours

2011-09-09T11:43:00.000+03:00

Minä istun huoneessa, joka ei ole lainkaan sama kuin ennen. Vaaleat hiukset ovat muuttuneet tummanruskeiksi. Ihosi on vanhentunut vuosia eteenpäin, kaikki täällä paikassa on nyt niin erilaista. Silti jokin asia on samanlailla kuin kauan sitten, minä tärisen vieressäsi istuen, syöden kynsinauhojani ja vilkuillen hermostuneesti ympäri huonetta.

Olit pitkän etsinnän päässä oleva täydellinen lopputulos.

Miten löysinkään sinut, se on ihme.

Miten sinä muistitkaan minut ja juoksit halaamaan minua.

Sinä pienenpienenä hetkenä, minä ajattelin, että elämässäni on vielä toivoa,

miten jotakuta voi ilahduttaa niin paljon vuosien jälkeenkin.

Ja se auringonvalo mikä silmistäsi kiilsi keskellä kaatosadetta.

Silti minun on selvittävä omillani. Kukaan muu ei tule kuulemaan niitä sanoja, mitä sinä kuulit.

Henkiseen muuriini tuli aukko, mutta ensimmäistä kertaa en kadu sitä.

Kenellekään muulle en aio päin naamaa itkeä, miten toivon ajavani rekan alle, miten unissani näen viilteleväni itseäni taas ja kuinka joka päivä katson peilistä jos vaikka muutosta lihavassa kehossa olisi tapahtunut.

Tunnen oloni niin haavoittuvaiseksi istua nyt avuttomana aikuisen ihmisen edessä, kyynelten seasta kertoen kuinka tahtoo tappaa itsensä. Kuinka jokainen asia on pielessä. Kuinka tunnevammainen lihava kontrollisyömisfriikki olen, ja mikä minusta on tulossa.

Minä pyysin apua, etkä sinä tuominnut.

you changed the way you kiss me

2011-08-31T11:34:00.001+03:00

Minusta ei ole kertomaan mitä viimeisinä viikkoina on tapahtunut. Olen väsynyt tähän.
Olen harmaa, hämmentynyt haamu paeten auringonnousua.

Tunnen olevani harhakuva, jota ei voi koskettaa. En voi tuntea mitään kosketusta.
Enkä tuntea sinua lähelläni.
Minusta tuli kylmä, joku imi lämmön minusta. Kauanhan se kestikin, lämmön tunne.
Nyt minulla on vain kylmä keho.

Olen naurettava. Sinisilmäinen. Miksi koskaan uskoisin pahaa kenestäkään?
Enhän koskaan ollut kuin kakkosvaihtoehto.
Ja se olisi pitänyt tajuta aiemmin. En myönnä..

Pahinta on se, että päästin itseni rakastumaan.
Jos pääsen tästä, en tahdo rakastua uudelleen

ja punainen lanka katkeaa

last thing in my mind

2011-08-18T14:48:00.000+03:00

Nieleskelen kyyneleitä. Yritän tukahduttaa viiltelynhimoani.
Kirjoitan pitkän tekstiviestin, sinulle, kuka minua auttoi kauan sitten.
Sinulle, ketä olen etsinyt kesän alusta asti.
Kirjoittaessani tekstiviestiä, kädet vapisevat ja kyyneleet valuvat.
Minä tein sen. Pyysin apua.

Vastausääni kilkahtaa puhelimestani.

Toisessa päässä ei olekaan ihminen, ketä hain.

Olen saanut väärän numeron.

Ihmiset ovat vaihtuneet.

Kukaan ei tiedä henkilöä, ketä etsin.

Lopuksi, sain vain neuvovan puhelimen numeron.

Vaaleatukkainen, kulunut farkkuinen pelastajani on kadonnut.

Nyt minä uskon, että se oli viimeinen toivoni.

Se vaati niin paljon.

Olen ainakin yrittänyt..

pink nightmares

2011-08-17T13:51:00.000+03:00

Minä en saa unta näiltä painajaisilta. En saa rauhaa näiltä ajatuksilta.

Mielentilani on sekava. Hermoni ovat rauniot.

Kehoni on oksettava. Kontrollini pettää.

Punainen lanka kiristyy, säikeet repeilevät käsistäni.

Jokainen mielen sopukkani tulehtuu.

Minä tahdon parempaan paikkaan, mutta kukaan lähipiirissäni ei ymmärrä sitä.

Minun on niin paha olla täällä, ja sitäkään ei ymmärretä.

En tiedä syytä, minua vain ahdistaa, mutta ette saatana sitäkään ymmärrä.

Miten turhauttavaa on maata sängyssä kykenemättä nousemaan ja valvoa yöt itkien, huutaen että miksi kukaan ei ymmärrä, miksei kukaan voisi tappaa minua, miksen minä pääse pois täältä.

Jos oikeasti ymmärrettäisi, olisin jo saanut apua. Mutta ei, minähän olen vain yksi tämän maan infektioista.

Jos ymmärtäisivät, olisin jo poissa. Turvassa.

Vasta sitten kun olen tappanut itseni, olisin saanut apua.

Niinkö sen kuuluu mennä, sittenkö vasta oltaisiin valmiita auttamaan?

Mun on päästävä täältä, tahdon turvaan.

Turvaan omalta itseltäni..

my home is not here

2011-08-16T13:35:00.000+03:00

Kävelen unessani keskellä pimeyttä. Olen paniikissa ja harpon vain eteenpäin, tietämättä mihin päädyn. Loppujen lopuksi paiskaudun alas pimeyteen, maan kadottua altani.

Uneni ovat ihan yhtä särkyneitä kuin minä itse.

I'll throw the pages on the floor
I'm starting over like before
I'll change this stupid ending
And stay with you forever more

Kello tikittää aamuyötä, enkä ole vieläkään nukkunut, vaikka uneni olisi pitänyt tulla kauan sitten. Toivon aina uniltani parempaa, mikä voisi olla parempi paikka elää kuin unimaailma?

Unimaailmassa minä katson peiliin ja hymyilen. Olen juuri sellainen kuin olen aina halunnut olla, tasapainoinen ja iloinen ja olen musertanut sen lihavan tytön sieltä peilistä. Lähellä olisi rauhaisaa ja olo olisi keveä, ja kaikilla olisi asiat hyvin. Minä ottaisin parasta ystävääni kädestä ja juoksisin heinäpellolla avojaloin jättäen peltoon juoksuvanan.

But when I'm lying next to you
It's hard to bargain with the truth
Cause when you know the love is gone
The time has come to write your last song

Ja herätessäni tajuan, miten asioiden pitäisi olla. Herääminen on se kamalin asia kun haluat paeta todellisuutta. Haluan paeta sitä peilikuvaa ja nauravaa demonia peilissä.

Oh and I'm gonna miss you
But I can't go back
Even just to kiss you
Cause I can't exist
Just living a lie
Gotta lot of love to give
You know before I die
And as I watch you
Sing along
It's killing me to know
That it's your last song

hey girlie, you want candy?

2011-08-11T15:45:00.000+03:00

Eteisen peili on vanha. Niin vanha kuin jaksan muistaa. Joka päivä peilaan itseäni siitä ennenkuin astun ulos talosta.

Tästä riivatusta uneni vievästä talosta.

Joka päivä se peili näyttää minun olevan luuseri.

Joka päivä siellä peilissä näkyy oksettavan lihava tyttö.

Joka vitun päivä.

Keittiössä on todella vanhat jääkaapit. Taas niin vanhat kuin jaksan muistaa.

Jääkaapissa on aina ruokaa, ja inhoan sitä.

Ruoka pilaa elämäni, tahdonvoimani ja itsehillintäni.

Joka päivä otan ruokaa sieltä jääkaapista.

Joka päivä jääkaappiin tulee lisää ruokaa.

Joka päivä ajatuskin siitä ruokamäärästä mitä sinne ostetaan saa minut voimaan pahoin.

Kaikki täällä talossa on niin vanhaa. Mikään ei ole omaani. Mikään ei ole niinkuin ennen.

Joka päivä joudun olemaan täällä riivatussa talossa, mikä tekee minut hulluksi.

Voisin oksentaa. Haluan pois täältä...

this love is killing me

2011-08-07T00:08:00.000+03:00

Minä katson kun sinä nukut, silitän paitaasi
Miten jokin voi näyttää siltä nukkuessaan
alkaa hymyilyttää, kosketan kylkiäsi
se tuntuu hyvältä

Hymyn takaa minua alkaa itkettää,
pelottaa ja kaduttaa
Koska kadun tätä vielä joku päivä,
koska minua sattuu jo nyt
ja sattuu huomenna vielä enemmän.

Tiedän mitä tässä tulee käymään,
pelkään pahinta ja olen täysin tiedoton
ymmälläni ja peloissani,
koska siinä sinun vieressäsi tajusin jotain,

että tähän mieheen minä rakastua voisin

first season

2011-08-05T15:04:00.000+03:00

Minä vedän henkee,

miten kaipaan

Miten tiedän mitä tässä käy

Miksi yritän?

Sattuu

Minä en voi olla täällä

etkä sinä mun vierellä kauaa

Kaikki loppuu aikanaan

no name

2011-08-01T13:59:00.000+03:00

Minä yritän. Yritän kovaa. Olen tehnyt paljon.
Silti sinä et sitä näe että olen raatanut perse hiessä tämän eteen.
Meidän eteen.
Ehkä et välitä, mutta en saa henkeä.
Olen yrittänyt rakentaa paljon tämän eteen, mutta en saa mitään takaisin.
Kuin jokainen tyttö, minäkin haluan tuntea itseni välitetyksi ja tärkeäksi, kylän kuumimmaksi kissaksi.
En tunne olevani edes viehättävä.
En merkitse mitään, ja silti yritän.

Olen vain villikissa.

Sanoja ilman tekoja. Minulla on paha tunne tästä.
Mitä kaikkea kauniit sanat saavatkaan aikaan.
Odotuksia.
Rikottuja lupauksia.
Itkua.
Unettomia öitä.

Ja kaikista pahin,
sokeutta.

Ota minut kokonaan
tai älä ollenkaan,

en ole kesäkissa

but darling i have to go

2011-08-01T02:08:00.000+03:00

Seuraavan tekstin omistan yhdelle elämäni tärkeimmistä miehistä joka on pyörinyt mielessäni viimepäivät.

Näin sut ensimmäistä kertaa. Enkä tiennyt miten oikeen reagoisin sinuun, jokin sinussa vain aiheutti valtavan kuohun sisälläni. En tiennyt mitä se oli, ennenkuin meistä tuli ystäviä. Olit salaperäinen, arvoituksellinen. Olit se nuori mies jonka sisällä on jokin asia, mikä vetää minua lähemmäs.
Jokin sinussa näkee suoraan minun lävitseni, jokin sinussa pääsee kaivautumaan ajatuksiini. En voi valehdella sinulle. En pysty esittämään, en olemaan. Ja se saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi.

Usein iltaisin minun tekisi mieli huutaa puhelimessa sinulle kuinka tarvitsen sinua. Kuinka tahdon itkeä olkapäähän kuin pikkusisko. Minä tiedän, sinulla on sisällä jokin asia. Sinulla on myös hankala menneisyys. Sinä peität jotain sisällesi ja hymyn taakse niinkuin minäkin.
Hämmennyin, sinähän olet kuin minä.
Ja minä vaistosin sen.

Ihan kuin olisin löytänyt kadonneen kaksoseni

i'm drowning in my tears

2011-07-22T13:07:00.000+03:00

Kyyneliä kyynelten perään, ne eivät lopeta tuloaan.
Minua ahdistaa, minua pelottaa.
Omat ajatukseni.
Kolareita, kuolemaa, veitsiä, junaraiteita, rekkoja..
Istun tupakalla ja näen silti vain muistoja,
harmautta ja kuolemaa.

Minua niin ahdistaa olla täällä,
minä vain itken ja huudan.
"Olet masentunut ja kohta taas sairaalassa",
hah, tietäisitpä, minä naurahdan,
minua ei kukaan enään sinne vie.

Istun haamuna nurkassa ja itken,
jotta kukaan ei näkisi.
En saa nukuttua ja tärisen sängyssäni
En kuulu minnekkään,
mutten voi jäädä

Ajatukseni olisivat koituneet tuhokseni,
miten vain, huusin ja itkin ja halusin kuolla.
Kiitos, että hait minut pois täältä.

mind opening part. 2

2011-07-16T12:24:00.000+03:00

Minä muistan miten itkin osastohuoneeni sängyssä, muistan miten valutin vereni osaston vessassa, muistan kuinka paljon erilaisempi oloni oli silloin.

Minä päädyin osastolle, vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuteni takia. Minä vihasin kaikkea, olin täynnä vihaa. Vaikka pihalla paistoi aurinko, minun elämäni oli täynnä vesisadetta. Ihmiset viereltäni katosivat pikkuhiljaa, harmaantuivat pikkuhiljaa pois. Ystävä ja tukiverkkoni kaikkosi. Lääkäreitä toistensa perään, psykologeja ja hoitajia jotka yrittävät kurkistaa sisimpääni. Sisälle pilaantuneeseen sieluuni, jonka on paha olo myrkyttänyt. Minua pompotettiin lääkäriltä toiselle, jokainen hoitaja tahtoi tietää mitä päässäni liikkui. Kerran menin avaamaan suuni, mikä oli elämäni suurin virhe, ja minut petettiin. Ensin revitään haavat auki, ja sitten heitetään suolattu puukko perään. Se jos mikä sattuu, kun sen tekee hyvinvointivaltion ihminen. Lääkäri rikkoi lakia, petti minut ja antoi kaikkien ymmärtää että olen vain sekaisin oleva lapsi kuka ei ymmärrä. Minä jos kuka vittu ymmärrän. Ja sen jälkeen halusin tappaa itseni enemmän kuin ikinä.
Samaan aikaan aloin kuulla valheita ja erilaisia paljastuvia harhakuvia ympäristöstäni, jokainen ihminen kääntyi minua vastaan. Minä en päässyt pois, en päässyt mihinkään.
Joka päivä istuin ikkunalaudallani itkien, repien vanhoja arpia auki, raapien ja purien. "Katsokaa minua, päästäkää minut pois, katsokaa kun minä hakkaan pääni paskaksi seinään"
En tuntenut elämäni arvoa ollenkaan. En tunne sitä edelleenkään. Halusin niin kovasti pois, ja tajusin sen salan; hymy. Kun hymyilee, kaikki on hyvin, ja pääsee pois. Niin kävi.

Osa on varmaan miettinyt, miksen hae apua. Tarina on syy siihen, minä halveksun edelleen niitä samoisia lääkäreitä, ja pelkään mitä muuta pahaa he ovat saaneet aikaan muille. Jokainen aikuinen on mielestäni petturi, ja jokainen sosiaalityövoiman ihminen on paha ja haluaa pahaa minulle. Repiä haavat ja pettää, uudestaan.

Kukaan ei tänäkään päivänä huomaa sitä mitä hymyn takana piilee, ja se laukaisi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Olen tajunnut sen itse, miten jakautunut ihminen olen. Se pelottaa minua. En edes tiedä millainen on oikea minäni, ilman tätä pöpöä.
Vai olisinko edes itseni ilman demoniani?

no future

2011-07-13T14:28:00.000+03:00

Minuun iskee synkkyys.

Epätoivo.

Raivo.

Pelko.

Unettomat yöt.

Painajaiset.

Demoni ottaa minusta valtaa. Se sekoittaa pääni ja tuhoaa tulevaisuudenkuvani. ....Minkä tulevaisuuden?
Minusta tuntuu ettei tulevaisuutta ole luotu minulle. 14 vuotiaana ennustin tulevaisuudekseni kuolevani ennenkuin täytän parikymmentä. Tällä hetkellä se kuulostaa nyt siltä, että niin on käymässä.
En tahdo elää ilman tulevaisuutta.

Vihaan elämää.

Vihaan ihmistä.

Vihaan tätä ihraista kehoa.

Vihaan itseäni.

Minä huudan epätoivosta eikä kukaan ymmärrä sitä.
Riko mun siivet, paiskaa rinteeltä alas ja tapa mut.

what if there's nothing left?

2011-07-11T11:51:00.000+03:00

Minä olen se sitoutumiskammoinen kusipää.

Olen joka kaupungin pyörä.

Olen huora joka vie toisten miehet.

Olen nainen kuka ei osaa päättää mitä tekee.

Olen nainen kuka menee varattujen miesten petiin.

Ja ainoa, mikä väittämistä on totta, on ensimmäinen lause. Juoruja kuuluu, mutta kuulukoot. Jos joku haukkuu minua joka miehen pyöräksi tai jotain, nauran päin naamaa. Hahhah. Ei kiinnosta.

Minä niin pelkään sitoutua. Mutta mitään ei voi saada ellei yritä? Pelkojen voittaminenhan menee vain kohtaamalla ne?

Joka aamu noustessani ylös vilkaisen peiliin siinä toivossa, että jostain päin olisi lähtenyt taas ihraa pois. Joka päivä tunnen pettyväni, koska näytän yhtä isolta joka päivä. Painoni on pysähtynyt junnaamaan samaan lukemaan, joten täytyy yrittää kovemmin.

Minusta on pelottavaa kuinka vähällä ruoalla sitä selviää, kun muistaa vain juoda paljon. Vatsalaukkuni on pienentynyt aivan valtavasti, ja täytyn yhdestä suolakurkusta tai kourallisesta mansikoita. Hyvä.

Vielä minä onnistun ja näytän ihmisille etten ole heikko.

arrythmia

2011-07-08T13:13:00.000+03:00

Minä olen hukassa. Keskellä leveää tietä, tasoristeystä.

Raiteita pitkin juna lähestyy, minä seison ja tuijotan sitä. Minun pitää tehdä valinta, siirrynkö pari metriä sivumpaan vai jäänkö. Itkenkö vai nauranko. Jäänkö vai lähdenkö? Huudan apua.

Jos olisin ovela, ajaisin kolarilla puuhun itseni koomaan ja nukkuisin hetken. Ehkäpä asiat järjestyisivät päässäni, ehkä jokin pieni ujo aivosolu saisi päätöksen aikaan. Silti minä itken.

Jos nyt olisin viisas ihminen, unohtaisin kaikki tunteet ja ajattelisin järjellä. Mutta olen liian tunneihminen tehdäkseni sen.

Järki sanoo, että lähde.

Tunteet sanoo, että älä lähde.

Ystävät sanovat "lähde" ja "älä mene"

Kaikista pahinta on se, mitä sydämeni sanoo.

Se ei sano mitään, ja se saa minut tuntemaan oloni kuolleeksi.

Pyyhkikää joku tämä kyyneleet ja paska olo sisältäni, ja startatkaa sydämeni uudestaan.

Sydänkäyrä on vain viivaa.

you are the day, im the night

2011-07-03T23:08:00.000+03:00

Katselen sinua kun nukut,
miten nukkuva ihminen voi näyttää siltä
Niin viaton kuin pieni koiranpentu,
täysin suojaton siinä minun vierelläni
Jokin asia muuttuu kun olet kanssani,
se kovaa poikaa esittävä tyyppi pehmiää

En tiedä miten päädyimme taas siihen,
kun aamuyöstä sivelit minut uneen

sorry mama, my drugs

2011-07-02T13:18:00.000+03:00

Minä katson peiliin ja mietin
millaisia tarinoita peitänkään taakse näiden itkevien silmien
Minä naurahdan,

koska kukaan ei tiedä mitään

Tupakansavu nuolee kasvojani,

tunnen kehoni luut selvemmin kuin ikinä

Olen laihtunut ja laihdun lisää,

koska en riitä kuitenkaan

Tahdon löytää takaisin täältä sumusta,
auta minua löytämään pois
Pidä minut siinä sylissäsi,
pidä minut turvassa

Katso tätä rikkinäistä enkeliä,

et silti osaa kertoa minusta mitään

Olen matkalla ja harhailen,

vaikka tiputtelen tavaroita matkan varrelle,

jos joskus löytäisin vielä takaisin

Kun katson niihin silmiin
en tiedä enää mistään mitään
Anna minun vain pitää kädestäsi
ja katsotaan auringonnousua
Voisimme ainakin leikkiä että kaikki on hyvin.

reality is shit, only thing im livin' for is my imagination

2011-06-30T13:16:00.000+03:00

Aurinko alkaa nousta.

Sivelen hiuksiasi aurinkotuolissa,

sivelen itseni uneen.

Havahtuessani aurinko jatkaa nousuaan,

ja auringonsäteet pistävät silmiini

ja ne lämmittävät ihoani.

En tiedä miten siinä niin kävi,

siihen syliin vain oli hyvä nukahtaa.

scars in the mirror tells how desperate i am

2011-06-23T16:13:00.000+03:00

Olenko minä vain hullu ja maailmani harhaa?

Onko loppuelämäni väritys räikeän harmaa?

Miksi edes haluaisin katsoa peiliin tässä mustavalkoelokuvassa?

Vai olenko vain sokea?

Kävelen raskain askelin ympäri kauppaa, harhaillen, suorastaan juosten ihmisiä pakoon. Mutta valtava ihmismassa, tuijottavat katseet ja ihmiset ketkä huomaavat varmasti sen pakokauhun silmissäni. Unohdin aurinkolasini, olen alaston mustien ja seisovien silmieni kanssa. Lapsi itkee vasemmalla, lapsi itkee oikealla, joku pikkutyttö ojentaa minulle purkkapussia. Menkää pois, minun on päästävä pois. Minua oksettaa.

Juhannuksena piiloudun ihmisiltä. Taas yksi hyvä päivä ja syy jatkaa rappioputkeani. Tunnen oloni niin tyhjäksi, turhaksi ja surulliseksi. On vaan helppoa juoda koska ajatuksenriento hidastuu. Ja jos ei riitä, kaikenvaruiksi on aina napit mukana. Tuntuisi vain niin helpolta tieltä pois.

Lupauksia lupauksien perään mutta mitään ei tapahdu. Minun täytyy unohtaa, pakottaa itseni unohtamaan. Haudata tunteet puulaatikkoon ja polttaa juhannuskokossa, ei tästä tule mitään kun vaan sattuu. Silmät ovat sielun peili, mutta katsoisit edes minua silmiin ja kertoisit mitä näet.

kick my head and steal my heart

2011-06-19T02:40:00.000+03:00

Minä katson tuota muiden silmissä olevaa pahaa poikaa. Minua hymyilyttää, minua naurattaa. Kulissi.

"Et sinä ole paha poika vaikka annat niin ymmärtää", ajattelin.

Sydän tykyttää, se voisi hypätä ulos jostain.

Aina kun katson sua, ajattelen ettet ole paha.

Silti käyttäydyt minua kohtaan ilkeästi.

Mitä sinä yrität, rikotko minut käytökselläsi?

Minä revin sinut silmilläni, taon päätäsi seinään mielessäni.

Etkö sinä saatana tajua.

Maailma virtaa ohitseni,
monen tyhjän viikon jälkeen tuntiessani jotain,
käy näin.

Sydän tykyttää, mutta se tykyttää väärään suuntaan.

Tämä tunne ei ole enää hyvä.
Sinä revit minut palasiksi.

you gave me deja vu

2011-06-17T13:23:00.000+03:00

tyky

...

Minä löysin tunteen tämän tyhjyyden sisältä. Vapaus.

Löysin toisenkin. Tunteen missä tunnen oloni levottomaksi koska joku kutittaa ja polttelee minua vatsasta. Ihastumisen tunne.

Löysin ihastumisen tunteen.

En ole enää tyhjä, ja tämä on pelottava tunne. .

..mutta pidän siitä ja hymyilin.

the difference between want and need is self-control!

2011-06-14T16:54:00.000+03:00

Liian vähän aikaa, liikaa ajateltavaa, liikaa velvollisuuksia, liikaa asioita jotka joku olettaa minun tekevän, pelko tulevaisuudesta, oman ajan puute, omantunnon tuskat, ahdistus, liikaa asioita pään sisällä joista ei voi puhua, sitoutumiskammo, kykenemättömyys huolehtia läheisistä keistä välittää, kykenemättömyys panostamaan mihinkään, kyyläämisen pelko..

Minä kirjoitan pitkää listaa asioista joita kasasin kommenttienne ja oman sekavan mieleni avulla. Kiitos kaikille avusta! Kirjoitan sanaa toisensa perään, jokainen asia mikä mieleni sopukasta tulee ulos.

Viimepäivät olen ollut pitkästä aikaa masentuneempi kuin koskaan. Tahdon vain itkeä.

Itkeä, itkeä, itkeä.

Itkeä niin paljon että ei ole mitään mitä itkeä enään, itkeä jokainen paha asia sisältäni ulos.

..pelko murtaa rutiinit, pelko kadottaa kontrolli, pelko suhteista, pelko menettää, pelko luottaa ja olla lähellä, pelko antaa oma itsensä jollekin, liikaa asioita joita ei voi purkaa, liikaa asioita joita ei voi selittää, liikaa kiirettä, pelko oman vapauden menettämisestä, pelko tulla kosketuksi, pelko olla huono tyttöystävä, pelko ettei kukaan ymmärrä, hylkäämisen pelko, lihomisen pelko..

Minä kävelen rohkein askelin vaaleana häämöttävään rakennukseen. Minua pelottaa niin. Siitä on jo kauan kun viimeksi kävin täällä. Minä päätin ottaa sen rohkean askeleen ja hakea apua siltä ihmiseltä, keneen olen koskaan eniten aikuisena luottanut. Avaan oven joka on yhtä jäykkä kuin ennenkin, tiputan porraskäytävässä muutaman pelkon kyyneleen ja nielen loput. Minä pystyn siihen! Soitin ovikelloa, kävelen sisällä huoneeseen jossa muistan hänen olleen.

Huone on täysin erilainen.

Minua vastaan tulee muita tyttöjä ja naisia. Kukaan ei näytä tutulta.

Missä on minun pelastajani kuluneine farkkuineen ja vaaleine kiharoineen?

"Ei hän enää työskentele täällä..."

elämänhalunpuute, riittämättömyyden tunne, pelko satuttaa, pelko näyttää olevansa heikko, sekavaiheen pelko, tietämättömyys omista haluistaan, pelko vaikeuttaa muiden elämää, pelko aiheuttaa muille pahaa oloa omalla olollaan minkä läpi pitäisi hymyillä, liika paine, liikaa liian nopeasti

Nyt minua vasta sattuukin. Pinnistin niin paljon itsestäni. En uskalla enää ikinä mennä sinne. En usko vieläkään että edes uskalsin kerrankin tehdä sen!

Minun on pakko löytää se nainen, ennenkuin tuo kaikki listaamani räjähtää.

its time to find the truth

2011-06-06T12:22:00.000+03:00

Minua oksettaa. Onneksi nyt on kaikki juhlat ohitse ja pääsen eroon kakkua tuputtavista ihmisistä. Hyi helvetti että voi olla näin raskas olo. Peilikuvani oksettaa minua ihan tosissaan. Voisin pullottaa jokaisen viimepäivinä tiputtamani kyyneleet ja heittää pullon peiliin ja rikkoa sen.

Rikkoisin kaikki ne peilit jotka saavat minut itkemään.

Kesän aikana lupasin alkaa tavoitella hyvää oloa, ja olen miettinyt miten pääsisin tavoitteeseeni. Joten haluaisin ensin selvittää mikä minussa on vikana.

*15 minutin hiljaisuus*

...En tiedä. Oloni on niin sekava, etten saa järjestettyä asioita mitenkään saatika ajattelemaan selkeästi. Yhtäkkiä tänäänkin havahduin auton ratista ja säikähdin, miten saatoin vain unohtaa ajavani autoa...

Siksi minä nyt pyydän jokaista kuka tämän tekstin lukee, auttamaan minua.

Yhdellä kommentilla.

Olet sitten lukenut jokaisen postaukseni tai vasta liittynyt lukuseurueeseen, pyytäisin teitä auttamaan minua keräämään ongelmani ja ahdistuksen aiheet. En pysty siihen yksin. Kirjoitusteni perusteella teillä on jonkinnäköinen mielikuva siitä mikä minussa on vikana.

Pyydän sinua kirjoittamaan oman näkökulmasi. Tarvitsen apua..

"Hyvä olo lähtee sisältäpäin ja kun löytää asioita joista nauttii."

Tottahan tuokin, mutta kun en löydä nautinnon tunnetta. Kaikki kiinnostus asioihin on kadonnut seksuaalista mielenkiintoa myöten. Oman itsensä hyväksyminen saisi minut nauttimaan elämästäni tällä hetkellä kun se tuntuu vain valuvan hukkaan.

Aloittaisin siitä, että löytäisin ihmisen kenelle puhua ja keneen luottaa täysin. Mutta kun en luota niin en puhu, joten ensin täytyisi oppia luottamaan. Ottaa tämä maski pois naamaltani ja uskoa, ettei minua hylätä. Mutta en usko, ja se on demonin syytä. Joten demoni täytyy saada pois. Mutta miten? Tapan demonin ja samalla itseni. Päädyn vain loppumattomaan selvittämättömien ongelmasolmujen kehään.

*60 lukijaa* , kiitos teille jokaiselle ihanalle jotka jaksavat lukea. Huonoina päivinä kun kirjaudun bloggeriin ja näen lukijani, se lämmittää kun tietää, että joku välittää.

mindopening part. 1

2011-05-31T13:04:00.000+03:00

~~Nyt minua kiukuttaa. Varoituksen sananen, seuraava avautuminen sisältää paljon vihaa ja sekavia ajatuksia ja kiroiluani pyydän anteeksi.~~

Kyllä minä olen se vitun kakara kuka ei ymmärrä mistään asioista yhtään mitään, MUTTA PYYDÄN, katso itsekin joskus peiliin!

Miten minä päädyin tähän tilanteeseen että minulla ei ole ketään kenelle puhua? Miksi huomasin vasta nyt että ihmiset ovat kadonneet? Miksi pääni sisällä on niin valtava paine että tuntuu että se räjähtää? Miksi juuri nyt 13 kuukauden jälkeen haluan vaeltaa veitsellä kehoni verelle? Miksi jokainen olettaa minun tekevän jotain juuri nyt kun vähiten jaksaisin mitään tehdä? Miksei ne ihmiset voi saatana edes yrittää ymmärtää?!

Minusta tuntuu että tämä paine on kestänyt liian kauan. Olen poikki. Kuvittelin että nyt saan hengähtää, on kesä, mutta ei, paineen hetkeksi purkauduttua tilalle puskettiin lisää.

Minä en ole mikään painekattila, ja jos olenkin niin sekään ei ole ikuisesti ehjä.

Mitä minä teen, kun en voi kun itkeä itkemistäni ja samaan aikaan nauran peilikuvalleni ja sille miten luuseri olen ja miten paljon sekavia ja ahdistavia ajatuksia sisälläni on. Ehkä minä avaan itseni nyt maailmalle ja näytän miten heikko oikeasti olen, enkä kestä yhtään enempää painetta, ahdistusta ja pelkoa. Ehkä sitten huomataan että ei kannata asettaa mitään tielleni enää, koska tipahdan pian.

Tungen nyt sen saatanan tekohymyn vaatekaappiini ja kaivan sen

minulla-on- nyt-oikeasti-paha-olla

-ruton esiin jolla karkoitan ihmiset entistä kauemmaksi.

Minä haluan huutaa tälle maailmalle että vihaan elämää.

Minä tahdon huutaa näille ihmisille että jättäkää minut rauhaan.

Minä tahdon huutaa ystävilleni että älkää jättäkö minua.

Minä tahdon huutaa demonilleni että painuu helvettiin päästäni.

i'm pain in your ass

2011-05-30T14:23:00.000+03:00

Seuraan ympärilläni vellovaa tyhjyyttä.

Tyhjyyttä joka syöpyy pääni sisälle.

Tyhjyyttä joka syö sanani ja ajatukseni joita yritän kirjoittaa,

ja loppujen lopuksi saan aikaan vain sotkua.

Tarvitsen tilaa, en tyhjyyttä.

Valutan kyyneleitä toisensa jälkeen,

mutta mikään ei täytä tätä tyhjyyttä.

Minussa on reikä.

Minussa on valtava tyhjyys sisällä,

silti mieleni vaatii tilaa.

Tervetuloa sekavaihe, tyhjyys ja sekavuus.

Toivo, haluttomuus, itku ja nauru,

Pelottavien klovnien tanssiva sirkus alkaa taas.

Nukuttakaa minut, tämä enkeli on siivetön.

Only silence

2011-05-25T19:38:00.000+03:00

Huoneessani soi musiikki, yritän täyttää sillä tätä raastavaa tyhjyyttä.

Sanat kaikuvat, askeleet ovat kylmät vasten lattiaa, minulla on kylmä.

Kasaan tavaroitani nurkkaan lähelle toisiaan, yritän luoda turvaa, turhaan.

Hiljaisuus tunkeutuu läpi äänen ja se jättää kaiken alleen.

Olen ollut hieman sekaisin viimeaikoina. Koko ajan menossa, koko ajan joku olettaa minun tekevän jotakin. Asioita tapahtuu liikaa samaan aikaan. Stressi vie hiukset päästäni, olen lääkkeissä joka päivä, kehoni turpoaa ja lihoo ja se oksettaa minua, ystävät eivät ole ystäviä enää. Pian jätän tämän helvetin taakseni ja kuljen ovesta viimeisen kerran, onnen kyynel silmässä, odottaen parasta ja peläten pahinta.

Olen mustasukkainen ja katkera. Tuntuu kuin olisit hylännyt minut. Mihin katosi se aika kun me puhuttiin, naurettiin ja käytiin rällästämässä, mihin mun tyttöni katosi? Muistatko milloin viimeksi käytiin ulkona kahdestaan ja juteltiin maailman asiat halki, en minäkään. En muista edes milloin viimeksi olet kysynyt mitä minulle kuuluu... Minulla on ikävä.

Jonain päivänä sinäkin huomaat että en enää jaksa edes yrittää kuroa sitä välimatkaa väliltämme takaisin.

Olit aina se kenelle kerroin asioistani, tällä hetkellä arvostan lukijoitani ja jopa blogiani enemmän.

Odotan kuin kuuta nousevaa että tämä helvetti loppuu.

Loppuu.

turning my life OFF

2011-05-15T12:18:00.000+03:00

Vastailin kommentteihinne viimeisimmissä postauksissa. Olen ollut todella väsynyt, masentunut sun muuta. Hormonikierto on aivan sekaisin, mikä sekoittaa ja pahentaa deppistäni entisestään. Noh, kyllä tästä selvitään, ehkä.

Aloin tosissani miettimään jotakin selvittääkseni pääni. Lääkkeitä en halua. Minulle riittää unilääkepurkkini joka makaa leppoisasti työpöydän laatikossani. Käytän niitä oikeastaan vain silloin kun tahdon päästä äkkiä unimaailmaan, esim. migreenin aikana. Viime viikkoina olen vain nukkunut ja nukkunut. Mikään ei kiinnosta, makaan sängyssäni, itken ja nukun.
Noh, ehkä se on ihan hyvä, koska viime deppiskaudesta on paljon aikaa, olen pomppinut sekavaiheesta huikeisiin manioihin, mikä näkyi kyllä niin helvetinmoisena sekoiluna, että hyvä vähän rauhoittua.

Mutta mutta, jotakin terapiaa voisin kokeilla. En tykkää istua paikallani kasvokkain jonkun tädin kanssa joka esittää kysymyksiä, se on todella ahdistavaa ja alan aina itkeä tai raivota. Olen kuin lapsi, minä puhun helpommin kirjoittamalla, piirtämällä tai maalaamalla tunteeni paperille. Ehkäpä kuvataideterapia olisi sitten se minun juttuni, kunhan kukaan ei tyrkytä minulle lääkkeitä. Siinä vaiheessa minä livistän takavasemmalle ja katoan maisemista, taas kerran. Englannin puhuminen on myös yksi tapa, mikä helpottaa puhumista. Rakastan englannin puhumista, ja ehkäpä joku terapeuttikin osaisi puhua englantia kanssani. En tiedä. Toinen ongelma onkin sitten raha... En tiedä enää yhtään paljonko maksaa kaikki psyykejutut.

Myös se että en uskalla puhua kenellekään psykotädille tästä syömisvammailustani, olen nyt menettänyt taas ruokahaluni enkä tahdo syödä, lihosin tuossa jokin aika sitten vähän, mutta nyt paino tippuu ja kehoni pienenee. Psykotäti voi laittaa minut osastolle koska olen ollut siellä ennenkin, kun avaan suuni tästä asiasta, mikä tuhoaa mahdolliset haaveeni tulevaisuudessa joita olen suunnitellut.
Minulla ei ole syömishäiriötä, haluan vain hyväksyä itseni! Ymmärtäisivät sen.

Huh mikä avautuminen... Painunkin siis takaisin peiton alle.
Kiitos kaikille ketkä jaksavat tukea, lukea ja kommentoida. Vaikea ehkä uskoa, mutta se on lohduttavaa, ja voin aina vilauttaa pienen hymyn läppärini näytölle. Kiitos!

fuck you

2011-05-08T12:01:00.000+03:00

Puhelimeni piippaa viestin merkiksi,
käteni vapisevat, tiedän mitä odottaa taas,
se saa minut pelkäämään,
se saa minut itkemään.
Rivi toisensa jälkeen pahat sanat kaikuvat korviini,
jokainen lause iskee syvälle minäkuvaani.
Olenko minä todellakin niin kamala ihminen?

Yritän olla aikuinen ja olla välittämättä,
en hauku sinua edes takaisin, koska en halua tapella,
esitän vahvaa, sietokykyistä ja satuttamatonta,
ehkä joskus tajuat lopettaa sen.
Silti se sattuu, jokainen sana viiltää syvältä.
Ehkä se loppuu kun puhelinnumeroni vaihtuu,
muutan tietoni salaisiksi,
ja muutan pois.
Sitten se loppuu, loppuuhan?

Minä, itseäni ajatteleva lapsellinen narttu,
kyllä, sitä minä olen,
oliko muuta sanottavaa?

Minulla on kuuluisat viimeiset sanani;
kiitos näistä ihanista kohteliaisuuksista, kipittäisit jo vittuun elämästäni.

Its like that

2011-05-07T12:55:00.000+03:00

Minä katson ikkunasta pihalle,
päivä paistaa silmieni edessä,
mutta se ei pääse sisälle sieluuni asti sytyttämään valoa.
Päivät vaihtuvat yöksi,
istun ikkunassa ja odotan.
Kirjoitan pari viestiä,
muutama kyynel tipahtaa.

Vilkaisen peiliin,
mutta peilikuvakin on jo harhaa.
Minä uin savussa mustassa,
se ahdistaa kuin liekit palavassa talossa yrittäen löytää ulospääsyä.
Joku kutsuu minua nimellä,
mutta olen liian väsynyt reagoimaan
Vuoristorata ilman jarruja sisälläni jatkaa matkaansa,
joka kierroksellaan se törmää sydämeni ahtaisiin seinämiin

Minua sattuu,

ja itken uudelleen

Ikävöin

2011-05-02T23:45:00.000+03:00

Tahdon kadota.
Pois ihmisten silmistä jotka eivät kuitenkaan mitään nää.
Pois tästä stressin keskeltä mikä minua syö pala palalta.

Olisi niin parempi. Anteeksi.

En jaksa nyt...

colours

2011-04-25T16:40:00.001+03:00

Kuinka kauniina maailman voisin nähdäkään, jos joku pyyhkisi sumun silmistäni pois.

Näkisin kaikki kauniit värit ja asiat, näkisin kevään tulleen ja kesän tulevan.

Elämässä kuuluisi nähdä värit ja maalata oma kaunis tie väripaletilla,

mutta minä saan aikaan vain sotkua.

Mutta minä vaivun elämäni synkkiin väreihin uudelleen ja uudelleen,

päivä toisensa jälkeen maalaan kasvoilleni värejä ja hymyn.

Se on tehnyt ihostani karhean, mielestäni sokean ja kehostani hauraan,

sitä maskia on mahdoton enää pestä pois,

ilman että kadotan viimeisetkin rippeet itsestäni.

Pyyhkisin mustan värin vartalostani jonka näen pelkkänä ihrana,

maalaisin maailmani väreillä ja äänillä jotka kuulen.

Maalaisin myös ystävilleni kauniita kuvia, ajatuksia ja värejä,

poistaisin heidän pahaa oloaan ja ojentaisin heillekin väripaletin,

minä tahdon vain että teillä on hyvä olla.

nameless

2011-04-17T23:36:00.000+03:00

Sinusta tuli täysi-ikäinen ennen minua. Pidit juhlat ystäviesi kanssa, joista et kertonut minulle. Kysyin saanko tulla koska kuulin pikkulinnuilta että pidätkin synttärijuhlat, vaikka aiemmin sanoit ettet juhli (joojoo 18v, ei juhlia, niin varmaan!) En saanut tulla, koska olin miltei ainoa ala-ikäinen siinä kaveriporukassa, joten klubille ei minulla ollut asiaa. Olisinhan minä kotibileisiin aloittelemaan voinut tulla, kunhan olisin saanut olla mukana, olihan ne ystäväni synttärit.

Minusta tuli täysi-ikäinen, en saanut edes onnitteluviestiä. Odotin sitä, miltei parhaalta ystävältäni, totta kai odotin hänen muistavan. Päivää myöhemmin hän onnitteli luokkatoveriaan. Eihän hän edes muista syntymäpäivääni! Usein kun olen pyytänyt sinua ulos, sanot että et tiedä tai sinulla on muuta tekemistä ja kiireitä. Kuitenkin kuulen että olet viettänyt kivan viikonlopun jossain muualla jonkun toisen kanssa.

Aina sanot, kuinka tärkeä olen, kuinka sinulla on ikävä, ja ensi viikolla mennään ulos yhdessä. Niin varmaan. Minä en ole mitään. Unohdettuja lupauksia et saa enää takaisin.

Olen unohdettu.

Ihmiset, oppikaa sanomaan päin naamaa suoraan asiat ettei saatana tarvii arvuutella. Olen niin vitun raivoissani ja täynnä vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan. Kerrankin tunnen suoraa vihaa jotain muutakin asiaa kohtaan kuin omaa itseäni. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono juttu.

Tahdon vain huutaa tämän paskan olotilan ja maailman pois..

wasted wonderworld

2011-04-11T02:10:00.000+03:00

Minä olen sotkuinen. Olen hukkunut oman elämäni ongelmiini ja vähän muidenkin. Minä välitän liikaa ihmisistä, vaikka ulkokuoreltani yritän näyttää kovalta ja tyyneltä ihmiseltä. Ehkäpä juuri siksi sisälläni myllää järjetön erilaisten tunteiden vuoristorata.

I feel like "Fuck man
can't take this, anymore
this heart, break this."
This is life that's so thankless
How could he just forsake us?

Tuntemukset sisälläni ovat menneet aivan sekaisin, tahtoisin itkeä ja nauraa samanaikaisesti. Tahtoisin hypätä katolta koska uskon voivani lentää jos tarpeeksi yritän. Olen tyttö täynnä ristiriitoja, tarina ilman ratkaisua, korttipakan kolmas jokeri. Turha.

and here at the end
at the end of the hurt
all the pain ain't the same
when it's your turn to burn
We're the heart for the heartless
the thoughts for the thoughtless
the lies for the liars
we're the Gods of the deadless

Vihaa. Rakkautta. Itkua. Raivoa. Naurua.
Mikä minä olen?
Peilikuvia. Unilääkkeitä. Päihteitä. Valvottuja öitä. Itseinhoa.
Minne olen hukkunut?

Waiting for the end to come
Wishing I had strength to stand
This is not what I had planned
It's out of my control

Miksi sinä jätit minut, sanomatta sanaakaan? Miksi niin käy, kun päästän hiukan lähemmäksi? Olen yrittänyt, ja olen silti hukassa. Joka kerta huomaan kuinka huono idea on päästää ketään lähemmäs. Jos kukaan ei tiedä, ei se minua satuta. Tai ketään muutakaan.

This hate that you gave me keeps saying
Just let me burn

Sekavaihe. Antakaa minun mennä jo....

stresslevel 100 %

2011-04-05T22:20:00.000+03:00

Olen vihainen.
Ihmisille keiden luulin olevan ystäviäni, näyttävät nyt typeryytensä ja itsekkyytensä, eivätkä ystäviäni todellakaan ole. Jos minulla nyt olisi nyrkkeilysäkki, liimaisin siihen "ystävieni" kuvia ja hakkaisin heidät palasiksi. Sattuu. Tekisi mieleni huutaa, itkeä ja raivota että mikä perkele heitä sitten on pakottanut ystävääni esittämään! Sattuu niin paljon..

Mieleni tekee hakea turvaa veitsestä, se kun tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta enää päihteiden lisäksi. Onhan se mukava tietää että edes jotain pysyvää löytyy, kuolleet aivosolut ja arvet. Ne eivät mun elämästäni pois pääse niin helposti.

Liikaa sanoja joita en saa lauseiksi. Stressitaso nousee nousemistaan taas, kehoni hälyttää kaikin mahdollisin tavoin lähestyvästä tuhosta, jota en pysty pysäyttämään. Vaikka miten reenaan ja olen syömättä kehoni ei pienene sitten tippaakaan ja peilistä näen pelkkää ihraa, tummat silmät ja hauraat hiukset. Turhauttavaa..

Minä palan loppuun ja tapan itseni tällä kaikella, se on selvä juttu. Ja minua ei kiinnosta. Olen liian väsynyt.

first attack

2011-03-28T01:21:00.000+03:00

Äänen akustiikka hämärtyy pikkuhiljaa, äänet soittavat pelkoa korvilleni. Vilkuilen ympärilleni, joku seuraa minua. Äänet kaikuvat pelottavina sointuina ja minun on pakko juosta.

Tuokin tuossa näkee, että olen kamoissa, olen varma siitä, tuokin ihminen haluaa tappaa minut.

Pelottava kylmyys iski kehooni, mieleni hämärtyi, irtautui ja jätti minut rauhaan. Rennoksi kuin uinuva koiranpentu. Kehoni puutuu, en tunne kieltäni, korviani, sormiani. Kylmyys kiertää pitkin kehoani, pulssini kohoaa kohoamistaan ja kehoni tärisee, kunnes kynä tippuu kädestäni ja minä tipahdan tuolilta.

Demoni rakkaani oli hiljaa. Pääni sisällä hiljeni. On minun vuoroni olla vallassa ja tuntea hyvää oloa kehossani, edes sen hetken aikaa. Minä vain nauroin, ja jokainen ajatus katosi mielestäni.
Tuntuu kuin nyt hallitsisin kehoani sekä mieltäni. Minä en syö, jos niin päätän, ja demonini uinuu vielä hetken kaukana sumumuurin takana.

Minun täytyy päästä ajassa takaisinpäin, selvittämään mikä meni pieleen, ja palata takaisin niihin aikoihin. Minusta tulee laiha, jos niin oikeasti haluan ja päätän. Minä voin hypätä ikkunasta pilvien päälle ja kuolla jos niin päätän. Minä voin määrätä tätä kehoa nyt.

Evilkitty 1 - Demoni 0.

will she come back, no one knows..

2011-03-26T18:44:00.000+02:00

Minussa on paljon asioita rikki, tai hukassa. Tajusin miten heikko olen, miten paljon asioita puuttuu. Kuinka paljon asioita minun täytyisi selvittää itseni kanssa. Mieleni, demonini, kehoni ja itsetuntoni ovat sekaisin, ja tämä sotku muistuttaa labyrinttia.

Jos eksyt reitiltä, et löydä takaisin, etkä pysty kiipeämään muurin yli.

Se tekee sokeaksi. Kehoani ahdistaa, enkä löydä turvaa.

Olen eksyneenä labyrintissani, enkä löydä tietä ulos.

Luulen, että ulospääsyä ei ole edes tehty.

Kehoni on sekaisin, se ei toimi ollenkaan. Vatsa turpoaa tajuttomasti jos syön jotain, hiukseni ovat rikki, silmänympärykset hehkuvat sinivioletin sävyjä, ihoni kellertää, ympäri kehoa ilmestyy mustelmia ja mieleni huutaa armoa tältä maailmalta.

Mikä minussa on vikana, mitä kehoni yrittää sanoa?

Mieleni haluaa irtautua tästä maailmasta, se tarvitsee sitä järjetöntä euforiaa ja rentoa tunnetta. Tunnetta käydä tyytyväisenä nukkumaan, ilman monen tunnin pyörimistä ja ajatussotaa pääni sisällä. Minulle on kehkeytynyt riippuvuus, en saa nukuttua ilman huumausaineita. Minä tiedän että olen menossa pohjalle ja kovaa, ja ehkä kaikista pelottavinta on se, että en välitä.

Ehkä minun tarvitsee käydä syvemmällä kuin koskaan, että voin alkaa kipuamaan ylös lopullisesti. Jos se vaatii sen, minä teen sen. Jos se tuhoaa demonini, minä teen sen.

Ennenkuin se tuhoaa minut.

breakdown

2011-03-21T21:33:00.000+02:00

Vihdoista viimein sain nettini toimimaan. Ollut hieman hankaluuksia, vähän joka asian kanssa viime aikoina. Nettikatkon takia olen ollut vittuuntunut siihen että en ole päässyt lukemaan päivityksiä, ja olen kamalasti jäljessä, joten täytyy kiriä. Tänään minulla on kuitenkin vain aikaa.

Elän keskellä pyörremyrskyä ja tunteiden sekasortoa. En tiedä enää kuka olen ja mitä mistäkin ajattelen. Tuntuu kuin koko elämäni olisi harhakuvaa ja valhetta, yksi iso kupla, mikä ei puhkea. En löydä itseäni, olen kadonnut johonkin. Tai sitten hävisin demonilleni huomaamattani. Se tukehduttaa minut.

Kävelen päivittäin ison sillan, moottoriliikennetien ja junaraiteiden yli. Viimeaikoina ajatukseni ovat joka kerta seisahtuneet siihen, kuinka huomaan seisovani keskellä junaraidetta, ajatellen kuinka pääsisin ikuisesti romahtamattomien pilvilinnojen päälle. Havahdun, pelästyn ja juoksen pois.

Demoni tekee minut hulluksi. Minä itse teen itseni hulluksi. Jos pääsisin eroon näistä ajatuksista, mieliteoista ja harhoista, voisin antaa mitä vain. Vihaan ruokaa, silti syön. Hymyilen, vaikka sattuu. Minä vihaan tätä kehoa.

Joka päivä lupaan itselleni että minä otan niskasta kiinni ja laihdun, keksin vaikka mitä uusia ajatuksia pitää painoni kurissa, ja kaikki aina läsähtää. Demoni on syönyt itsekurini.

Vihaan itseäni, kehoani, mieltäni, ajatuksiani. Erityisesti vihaan demoniani.

Tahdon että tämä loppuu.

Minä tarvitsen nyt neuvoja. Mitä minä teen. Sekasortoni omassa helvetissä kaikkien tuntemuksien keskellä tahdon jäädä sen junan alle. Kukaan ei tietäisi siitä ihan hetkeen. Saisin rauhassa hiipua olemattomiin.

Olen sekoamassa, ja nyt pyydän apua.

mysterious

2011-03-09T23:29:00.000+02:00

Salaperäisyys minkä löydän silmistäsi vetää minua lähemmäksi, pakottaen seuraamaan. En tiennyt olisitko vaarallinen, en tiennyt mitään, mutta aioin ottaa selvää. Vedit minut peliin mukaan, jota en tahdo lopettaa.

Hymy on syöpynyt mieleeni, muistissani on vain asiat joita kuulin suustasi. Mielessäni kertaan uudelleen ja uudelleen niitä asioita, valokuvia, sanoja ja kosketusta. Kerta toisensa jälkeen tahdon että kiedot kädet ympärilleni.

Nähdessäni sinut juhlapuvussa, meinasivat korkojeni kannat sulaa. Miten niinkin pieni asia sai minut hymyilemään, miten hyvältä näytitkään. Koskaan aiemmin en ole syönyt ketään silmilläni niin, kokenut sellaisia asioita, mitä täällä voin kokea. Ensimmäistä kertaa elämässäni koin, miltä tuntuu kun joku tekee jotain romanttista ja uhraa asioita puolestasi, mitään pyytämättä. Se on kaunis hetki.

Silti jokin siinä salaperäisyydessä ei täsmää, en ota sinusta selvää. En ota selvää mitä ne silmät oikeasti tahtovat sanoa, en saa selvää. Sekös tästä pelistä jännittävää tekeekin, hetken olet lähellä, sitten vetäydyt kauemmas, kunnes olet taas lähellä. Kuitenkin saavuttamaton, jännittävä ja salaperäinen.

Miten minä eksyin?

Miten pääsen pois?

all the crazy shit i did tonight, those will be the best memories

2011-03-06T20:18:00.001+02:00

Minä kävelen huteralla nuoralla, ilman minkäänlaista pelkoa putoamisesta. Oikeastaan olen vastuuntunnoton, ei minua kiinnosta vaikka tipahdan. Ei se voi sattua kuitenkaan. Yritän kerrata asioita mielessäni, mutta olen vaarallisella polulla.

Sinä iltana minulla pimeni, yritin purkaa sitä oloa jotenkin, tuloksetta. Kadotin tavarani, mieleni ja kehoni. Halusin vain kuolla häpeään ja pahaan oloon, joten huuhtelin unilääkkeet drinkkini kanssa alas. Taivaalta tipahti kuin pelastava enkeli, stressin purkaja, kehoni rentouttaja. Tunsin lentäväni, kadotin aistini mitä enemmän sain sätkääni tuhottua. Sain kehoni irti mielestäni, ja mielestäni leijaili kaikki asiat pois. Tunsin olevani metrin irti maanpinnasta korkeissa koroissani, juhlamekossani ja itkun sekoittaneen iltameikin kanssa. Tanssiessani minulla nipsahti päässä jokin, ja putosin lavalta alas. Enempää muistikuvia ei ole.

Pelkäsin kovasti minkälaista euforiaa se aiheuttaa, mutta olin valmis tekemään mitä vain että saan oloni helpoksi. Olen leijaillut euforian ja epätodellisuuden rajoilla, enkä tiedä mitä uskoa ja mikä on totta. Minä aloitin tämän pelin joten pelini kestäköön, vaikka se veisi minulta hengen, kuolen hymyillen, siellä minne minä kuulun.

Im fool

2011-02-27T17:27:00.003+02:00

Viime päivinä olen ehtinyt ajatella paljon. Olen yrittänyt selvittää mikä minussa on vikana.

Opin taas jotain itsestäni, opin sen miksi en ehkä kykene suhteeseen. Lapsuuteni ja teiniaikani koin olevani täysin turvaa ja tukea vailla, ja ehkäpä sen takia haen paljon turvaa muista ihmisistä nykyään. Haen hyväksyntää, ja sitä että joku pitäisi minusta. Yritän antaa muille ihmisille mitä vain he tahtovat, miettimättä omia tuntemuksiani tai halujani yhtään.

Yritän korjata itseäni sillä että haen turvaa, en suhdetta, koska ennenkaikkea kaipaan turvaa.

Ja nyt kun vuoden jälkeen sain sen selville, olen ehtinyt satuttaa ihmisiä. En tee sitä tahallaan, en tahdo satuttaa ketään. Ehkä tästä eteenpäin olen fiksumpi ja ajattelen vähän enemmän ennenkuin lähden suhteisiin ja mietin, haluanko hänet, vai turvaa. Ja kun suhde on edennyt vakavammaksi, minua alkaa ahdistaa tulevaisuus. Ja aion pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, keitä olen satuttanut. Sen jälkeen tärkeintä on että tajusin tämän asian itsestäni.

Kiitos kahdelle ihmiselle kuka auttoi minua selvittämään asian. Kiitos kaikille lukijoille antamastanne tuesta ja turvasta.

Lupaan olla fiksumpi tästä eteenpäin.

Lupaan yrittää unohtaa virheeni ja oppia niistä.

Vaikka olen mokannut, minun täytyy hyväksyä kaikki niihin liittyvä häpeä osaksi itseäni,

ja ennen kaikkea olla joka tapauksessa ylpeä itsestäni!

co-co-confusion

2011-02-26T21:17:00.000+02:00

Minä leijailen. Olen täysin kontrolloimaton, tunnen olevani hämilläni onnesta, häpeästä, kivusta ja surusta. Kaikki on todella hämmentävää, ja siksi olen ulkona kontrollista. En pysty seurustelemaan, enkä varmaan aiokaan pitkään aikaan. Kaikki on ohi nyt, minä tahdon olla vapaa. En pysty sitoutumaan.

Silti voisin juosta 10 senttiä maanpinnan yläpuolella, hyppiä ja tanssia, huutaa kaikille miten hyväksi(?) tunnen oloni nyt. Olen täysin uudessa maailmassa uusien ihmisten kanssa ja kukaan ei tunne minua, tämä on se mitä olen odottanut, tänne minä tunnen kuuluvani.

Voisin vain juoksennella, leijailla pois. En tiedä miksi tätä tunnetta kutsutaan, onko se onni, keveys, rakkaus... Sitä en tiedä. Minä en nyt ymmärrä mistään mitään. Voisin hukkua salaperäisyyteen ja niihin silmiin joita seurasin. There is something in you.

Tämän kirjoittamiseen käytin aikaa 6 tuntia, kerta toisensa jälkeen selaan kuvia ja luen tekstini läpi. Tunnen häpeää, tunnen pientä kutkutusta, tunnen iloa, lämpöä ja hämmennystä. Miten tässä näin pääsi käymään...

all the things i fear

2011-02-18T01:46:00.000+02:00

Tajusin juuri miten ulkopuolelle olen jäänyt kaikesta. Se kaikki tärkeä on haihtunut kuin savuna ilmaan, leijaillen pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas. Ihmiset joita pidin tärkeinä ovat kadonneet, ajautuneet pois, uusiin maisemiin, joissa ei minulla ole paikkaa. Pelkkiä tyhjiä lupauksia ja turhaakin turhempia sanoja, millään ei tunnu olevan arvoa enää.

Minulla ei tunnu olevan arvoa enää, ja sekös tässä sattuukin.

"Minulla on ikävä, nähdään pian" - Mutta ei kuitenkaan.

Tunnen olevani yksin demonini, lihavan kehoni, nauravan minäkuvani, tavoittamattomien päämäärieni ja typerän matkaseurani kanssa joka seuraa minua kuin hai laivaa. Mielenkiintoinen tulevaisuus tiedossa, mutta kuten kaikki aina sanovat; "Kyllä sinä pärjäät". Uskokoon rauhassa, mitä jos jonain päivänä ei ole enää niin?

Olen niin irti todellisuudesta etten itsekään ymmärrä. En koe hyviä tunnetiloja ja aamulla herätessäni onkin hetkessä ilta. Yhtäkkiä havahdun tuijottamasta tyhjää. Ruoka ei maistu miltään. En tunne onnistumisen tunnetta tai hyviä tuntemuksia enää ollenkaan. Asiat vain tapahtuvat. On hymy ja nauru, mutta mitä iloa niistä on kun ei tunne mitään? Toivon hymyileväni vielä kuolleena arkussanikin.

Kaikki kuihtuu kuin vesivärit sateessa.

Kaikista kamalinta on tässä ja nyt itkeä, silti tuntematta mitään. Kyyneleitä vain tulee, vaikka en jaksaisi itkeä. Ehkä joku ymmärtää tätä lukiessa tuntemukseni paremmin kuin minä itse, silloin olen onnistunut välittämään teille ehkä niitä asioita joita sisälläni on. Tunnen itseni sekavammaksi kuin pitkään aikaan, ja haluaisin turvaan. Jonnekin missä voin hiljalleen haurastua pois.

Johonkin osaan minussa sattuu niin paljon että toivon kuolevani. Minulla on niin ikävä jotakin.

Mutta vaikka miten itken, se on kaikki turhaa.

Anteeksi että minusta puuttuu jotakin.

deep from my heart

2011-02-12T22:29:00.000+02:00

En ole koskaan itkenyt niin paljon kuin silloin,

en ole koskaan aiemmin pelännyt itseäni niin kuin silloin,

en ole koskaan aikaisemmin ollut niin rikki,

kuin silloin kun sinä jätit minut.

Yksin, ilman sanoja, ilman syytä. Ilman tunteita, edessäni oli vain tyhjät kasvot. Sinä tiputit minut tyhjyyteen, tänne kehon irvikuvan maailmaan. Sait minut vihaamaan peilikuvaani. Jos muutun, ehkä sinä haluat minut..

Murskasit peilikuvani, itsevarmuuteni ja minäkuvani.

Tapoit minut, etkä edes tajua sitä.

Murskasit kauniit ajatukseni rakkaudesta, läheisyydestä ja kosketuksesta. Ennen ajattelin, kuinka ihanaa läheisyys on, nyt ajattelen olevani aivan liian pulska perhonen kenen siivet ei jaksa kantaa.

Läheisyys tuntuu ahdistavalta koska joku koskee inhottavaa, lihavaa kehoani.

Murskasit arvomaailmani. Jokaikinen ajatus vaihtoi paikkaansa ja asiat kääntyivät ympäri. Elämästä tuli vain peli, jonka loppupeleissä häviän.

Häviän sen, ja silti tulen aina rakastamaan sinua.

"Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin."

Check ! haaste

2011-02-10T23:03:00.000+02:00

Nappasin tämmöisen haasteen ! (alun perin Evita-lehden facebook-sivulla ) Se kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: lihavoi kohdat, jotka pitävät paikkansa sinun kohdallasi.

Minä

1. jaksan vetää leukoja. (Ainakin yhden.)

2. harrastan liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa.

3. osaan tehdä kuperkeikan taaksepäin.

4. osaan seistä päälläni.

5. jaksan tehdä ainakin 10 miesten punnerrusta.

6. käyn lenkillä, jotta voin juoruta kaverini kanssa.

7. en pystyisi nauttimaan elämästä ilman liikuntaa.

8. pystyn juoksemaan yhtäjaksoisesti tunnin lenkin.

9. olen alkanut hiihtää tai harrastaa jotain muuta lapsuuteni lajia taas aikuisena. (Aloitin lapsena, enkä koskaan lopettanut.)

10. olen osallistunut aikuisena urheilukilpailuun.

Olen joskus

11. jumpannut ryhmäliikuntatunnilla verenmaku suussa ja pyörtymispisteessä.

12. ajanut keskellä yötä pyörälenkin urheilumielessä.

13. törmännyt vieruskaveriin koreografisten tuntien askelsarjoissa.

14. kaatunut ladulle hiihtolenkillä.

15. särkenyt tavaroita jumpatessani kotona olohuoneessa.

16. päättänyt, että olen liian flunssainen ja jättänyt liikkumatta, vaikka oikeasti olen tiennyt, että olen ihan terve.

17. tehnyt töissä keppijumppaa.

18. joutunut läheltä piti -tilanteeseen, kun olen kuunnellut lenkillä musiikkia liian kovaa.

19. hävennyt sauvakävelysauvojani ja mennyt siksi mahdollisimman pusikkoon kävelemään.

20. nauhoittanut jumppaa digiboksille tai videolle.

21. joogannut parvekkeella/takapihalla.

22. ostanut uuden liikuntavaatteen ihan vain motivoidakseni itseäsi.

23. jättänyt jumppatunnin venyttelyt väliin.

24. osallistunut joogaretriittiin.

25. juossut maratonin.

26. löysäillyt kuntosalilla uppouduttuani Evitaan tai muuhun naistenlehteen.

27. osallistunut yli viiden yön vaellukselle.

28. nukahtanut jumppatunnin rentoutusosuudessa.

29. rakastunut lajiin, jota vannoin vihaavani.

30. käynyt uimassa avannossa.

Kotoani löytyy

31. leuanvetotanko

32. joogamatto

33. lumilauta

34. kävelysauvat

35. rullaluistimet

36. vesijuoksuräpylät (käsiin)

37. käsipainot

38. vesijuoksuvyö

39. kahvakuula

40. abtronic

41. zumba-video

42. nilkkapainot

43. jumppakuminauha

44. ministepperi

45. kuntopyörä

46. tasapainolevy

47. golfmailat

48. ratsastuskypärä

49. pyöräilykypärä

50. nastalenkkarit

Haaste kaikille, keitä vain sattuu nappaamaan.

Kohti tavoitetta. Määränpää on hauska sana, ja nyt kun sen tarkoituksenkin on löytänyt. Jee 1 !

2 uutta lukijaa, tervetuloa teillekin! Jee 2!

Tänään oli hyvä päivä, sain parhaat arvostelut työpaikalta mitä olisin voinut edes toivoa! Jee 3 !

Nyt voin hellittää hetkeksi, painua nukkumaan, jättää lumen satelemaan taivaalta ja sukeltamaan viimeistä kertaa tähän sänkyyni ja sen tarjoamaan unimaailmaan.

featherlight dreams

2011-02-05T00:43:00.001+02:00

Tahtoisin hymyillä kameralle, näyttää kaiken intohimon joka sisälläni leimuaa. Näyttää olevani itsevarma itsestäni ja olla ylpeä kehostani. Pyörähtää ympäri ja kävellä upeissa vaatteissa pois lavalta. Pukea pieniä siroja vaatteita päälleni, tanssahdella upeasti videolla. Tahtoisin tanssia tieni onneen ja itsevarmuuteen.

Olen pienestä asti unelmoinut mallinurasta. Media ja karu todellisuus kuitenkin herätti minut näistä unelmista, ei se ole mahdollista. Voin keikistellä kameralle ja peilille pelkästään omaksi ilokseni, eihän kukaan edes usko että minusta olisi siihen tai että minulla olisi jotain omaa tarjota tälle vääristyneelle maailmankuvalle.

Toinen miksikä haluaisin tulla on ammattitanssija. Kauniit, sulavat ja intohimoiset liikkeet, siro vartalo ja kaunis sielu. Rakastan tanssia. Tanssiessa voi keskittyä vain askeliinsa ja kehon kontrollointiin, lantion liikkeisiin, käsien keikautuksiin ja päästää kehon irti mielestään.

Miksei minusta voisi tulla kumpaakaan noista? Koska joku sanoi minulle niin. Miksi uskoisin vain ihmistä kuka niin minulle väittää? Voin tehdä töitä sen asian eteen. Voin saada sen mallivartalon, tanssijan liikkeet ja itsevarmuuden kovalla työllä.

Ja se työ alkaa nyt. Voin vain kehittyä.

Löysin vihdoin sen yhden kauan kadoksissa olleen asian; määränpään. Minulla ei ole ollut selvää määränpäätä ties koska viimeksi, ja nyt sen löysin. Nyt minulla on määränpää joka motivoi minua.

its only dream inside my empty heart

2011-02-02T17:00:00.000+02:00

Minulla on sydämessäni tyhjiö. Ihan kuin se ei pumppaisi verta enää. Ihankuin en toimisi enää. Henkeni salpaantuu joka hetki kun olen yksin, kuinka paljon pelkäänkään. Mitä minä odotan, mitä olen odottanut vuodesta toiseen? Odotanko parempaa tulevaisuutta? Mitä minä yritän korjata?

Mitäs nyt, kun en edelleenkään näe edessäni sitä parempaa.

Nyt nauran, hetken päästä itken ja nauran itselleni, siitä eteenpäin makaan vessassa ja itken. Enkä edes tiedä miksi.

Joku puristaa minua rinnasta.

Ahdistaa.

Is there some idea to replace my life?

2011-02-01T12:44:00.000+02:00

Minä etsin itseäni. Etsin sisintäni, etsin tunteita, etsin minuuttani. Turhauttavaa seilata tätä päätöntä ulappaa. Johtaako tämä koskaan mihinkään?

Alan pikkuhiljaa erotella kusipäitä taas lähipiiristäni. Kun vaaditaan liikaa ja mikään ei riitä, käytetään hyväksi ja ollaan niin kädettömiä että mitään ei saada aikaan. Riittämättömyyden tunne kalvaa minua entisestään, mikä siinä on, etten taaskaan riitä? Vaikka miten yritän, haluan ja toivon?

Näytänkö minä siltä että minulle voi sysätä vastuuta loputtomiin? - En.

Näytänkö minä siltä että pystyn mahdottomuuksiin? -En.

Näytänkö minä vittu siltä että jaksan kaiken? -En.

Kuvittelen kai hölmönä että löytäisin jonkun kuka mut korjaisi ja pitäisi pystyssä. Jonkun kuka ymmärtäisi. Mutta miten kukaan voi ymmärtää, kun en itsekään ymmärrä itseäni, miten kukaan voi korjata minut kun palaset ovat hukkuneet? Minä itse olen se kenen täytyy ensin ymmärtää mitä pääni sisällä on, ja pidettävä itse itseni pystyssä ja hymyillä. Ei kukaan muu siihen pysty. Enkä pysty minäkään. Olen liian sekaisin.

En tiedä miten pääsisin tai haluanko edes päästä pääni sisälle. En tiedä haluanko enää yrittää.

"Mut on tuomittu häviimään ja se tosiasia pitää vaan niellä."

there is someone behind the mirror

2011-01-31T08:28:00.000+02:00

Elämäni leikkii minulla ja minä leikin hengelläni. Täysin tietoisesti, mutten voi pysäyttää sitä. Mitä sitten, ajattelen. Minulla on paljon sanottavaa ihmisille, totuuksia, asioita jotka ovat kalvanneet minua kauan. En voi uskoa miten koskaan luotin sinuun. Enkä ymmärrä miten voit vaatia minua edes enää luottamaan. Et ilmeisesti tiedä että tiedän.
Kuitenkin tiedän että puoliakaan en koskaan tule sanomaan, sen jälkeen joutuisin katoamaan.

Palaan menneisyyteeni miettimään ihmistä ketä rakastin. Paljon, liikaa. Minulla on hänellekin sanottavaa, pari totuutta, sen jälkeen millään ei ole väliä enää sillä osalla. Voin keskittyä nykyisyyteen ehkä meneillään olevaan parisuhteeseeni. Sitoutumiskammoni vain ei kestä asiaa.

Elämänmuutos edessä. Maisemanvaihdos. Tiedän kuitenkin minne ikinä menenkään, saan asiani sekaisin. Kehoni on sekaisin, se yrittää epätoivoisesti kertoa jotain. Jotain puutostilaa, yliannostusta tai jotain. Kynteni ja ihoni kellertävät, hiukseni ovat rikki sekä silmänaluseni ovat mustat. Silmänaluset ja kynnet on helppo peittää, mutta millä peitän käsieni ihon? Joka päivä tuntuu siltä että voisin tuupertua sängystä ylös noustessani. Tiedän kuitenkin epäonnistuvani.

Ehkä on aika keskittyä johonkin aivan muuhun kuin tähän ikuiseen epäonnistumisen kierteeseen. Out of my head. Ehkäpä sanon muille, mitä minulla on sanottavaa.

Dear Diary

2011-01-22T13:27:00.000+02:00

Demon, my dear.

Tajusin, olet ovela. Olet kavala.

Nostin panoksia ja aloin potkimaan sinua vastaan, mutta olitkin ovela. En totellut enää sinua, joten käytit toista heikkouttani minua vastaan; ruokaa. Pakotat minut syömään, joka päivä, koko ajan. Ilman että tunnen nälkää. Minä lihon, sinä voitat.

Näläntunne puuttuu ja silti joku ohjaa; sinä.

Onneksi tajusin mitä se tunne oli ja havahduin. Itsehän kerjäsit tätä sotaa, onneksi olen kovin voitontahtoinen ja kilpailijatyyppi. En tottele sinua enää; en syö vaikka niin haluat. Ja kun en syö, sinä häviät.

Voi rakkaani, minähän en sitä voitoniloa sinulle suo. Sinulla meistä tässä on enemmän hävittävää, kuolet jos kadotat minut. Minua se ei haittaa, kadotin itseni jo kauan sitten.

Kukaan ei enää ruoki sinua, etkä sinä minua.

Challenge accepted

LALALA CANT HEAR YOU LALALA

sometimes i wanna kill you instead of my demon

2011-01-19T12:27:00.000+02:00

Avasin silmät.

Tajusin asioita.

Olin hölmö, kun tottelin. Olin hölmö, kun uskoin jokaista sanaa. Pääni oli täytetty kauniilla sanoilla sekaan sekoitettuna valheilla, huorittelulla ja säännöillä. Elämässäni oli vain säännöt, jotka sinä säädit. Elämässäni oli kahleet, joidenka avain oli sinulla. Koko ajan pelko päässäni, koska sinä lyöt, koska sinä huudat, koska sinä pimahdat, koska keksit taas syitä haukkua minua ja väittää minun pettävän sinua.

Ja minä kestin. Miksi?

Koska olin typerä.

Miten voikaan yksi ihminen asentaa päänsisäiset asiat uuteen järjestykseen. Tiedän että elämässä pitää ottaa riskejä. Miksi en siis ottaisi nyt? Kun olisi aika siirtyä eteenpäin upean ihmisen kanssa. Mutta ei, koska minä pelkään. Jokin asensi sitoutumiskammon siemenen kallooni ja syvälle, se estää minua ottamasta riskejä.

Tahdon juosta karkuun.

Fake

2011-01-15T12:40:00.000+02:00

Ihmisen mieli on hauras ja arvaamaton. Miten selität toiselle ihmiselle mikä sinua vaivaa, kun itsekään et tiedä. Älä vaadi minua selittämään, en osaa kuitenkaan.
Maniat meni menojaan, meno hiljeni. Olen superväsynyt, apaattinen, itkettää ja on paha olla. Ruoka aiheuttaa minulle erityisesti pahaa oloa. Vaikka miten yritän, se ei riitä, minä en riitä.
Kamalasti asioita hoidettavana, ja mitään en saa aikaan.

Se saa minut turhautumaan. Tunnen olevani pullataikinaa. Liian iso. Paisuva. Lihon.

Päätin lopettaa korkeahiilariset ruoat kokonaan, koska se on se hiilaripöhö mikä aiheuttaa ahdistuksen. Puuro on paheeni, ja päätin nyt ainakin hetken aikaa kokeilla olla ilman sitäkin. Vähillä kaloreilla, proteiineilla ja kuiduilla mennään.

Katsoin tänään peiliin, mikä minusta on tullut?

my disease

2011-01-11T17:54:00.000+02:00

Uutena vuotena päätin etten enää oksenna ruokaa ulos pahan olon takia. Tänään rikoin senkin lupauksen.
En kestä sitä pahaa oloa. En kestä sitä ruoan paljoutta. Olen heikko. Minun täytyy oppia hillitsemään.

Voisipa joku auttaa minua, jutella kanssani siitä.

Ensi vuonna lupaan varmasti rikkoa kaikki lupaamani uudenvuoden lupaukset.

hope you'll die painfully honey

2011-01-04T10:38:00.001+02:00

Nyt minulle heitetään lisää bensaa liekkeihin... Minä olen vihainen. Vihainen, hämmentynyt, ivallinen tai jotain kaikkea sinnepäin. Ei kummempaa reaktiota mutta pieni kuitenkin. Se on hyvä alku. Mutta reaktio ei ollut toivottu. Luulisi että tässä tilanteessa moni itkisi, mutta minua naurattaa.

Mikä idiootti olen ollutkaan.

Totuuksia on kiva kuulla, mutta ei muiden ihmisten kautta, varsinkaan puolisen vuotta myöhässä. Tiesin että sinä olet nolla, mutta nyt menit jo pirusti miinukselle. Pyyhin sinut elämästäni, äläkä yritä tulla takaisin.

Vitun tekopyhät ihmiset, ensin kaikki on mun vikani ja nyt saan tietää kaikkea mukavaa. Tiesin ettei siinä koskaan ollut mistään suuremmasta kyse vaikka niin minulle väitettiin, mutta minua ei ole koskaan loukattu näin. Minä, sinisilmäinen ja helposti johdateltavissa oleva ihminen. Siihen tulee nyt loppu.

Toivon että kuolet.

drowning under my skin

2011-01-03T23:31:00.000+02:00

Tunnen kuinka asiat valuvat käsistäni, kuinka minä tuhoan pelkällä kosketuksella. Satutan eniten niitä keitä rakastan, ja siksi nyt olisi syytä pysytellä kotosalla, pyytää anteeksi ja antaa olotilani laantua.

Tarvitsen muutosta, en kestä näitä olotiloja. Tahdon entiselleni, maniani alkavat mennä kerta kerralta aivan ylitse. Lomani on ohitse, ja voin keskittyä arkeen, treenaamiseen ja töihin.
Ehkä minä sillä rauhoitun ja puran ylenpalttisen energiani.

Olen tehnyt pieniä huomioita, muutoksia persoonassani viimeaikoina. Milloin ujosta ja hiljaisesta tytöstä tuli ilkeä? Mistä lähtien se pelokas tyttö alkoi leikkiä kissaa ja hiirtä kuoleman kanssa? Miksi en piittaa mistään? Miksi päivä päivältä peilikuva harmaantuu? Mihin ovat värit kadonneet? Mihin minä olen kadonnut?

Missä ovat ne mun elämäni värit, tunteet? Silloin kun elämä potkii, voisi kuvitella, miten helpottavaa olisi jos tunteet katoaisi. Ei se mene niin. Antaisin paljon jos saisin värini, tunteeni takaisin, hyvät ja huonot. Ne tekevät minusta minut, hukkasin ne, ja ilman tunteita en näe järkeä missään.

This just makes me feel insane.

i'm too tired to think about it

2011-01-02T19:43:00.000+02:00

Vuosi vaihtui että hupsheijaa. Matkani jatkuu entistä villimpänä ja se pahenee päivä päivältä. Pelottaa jo aamuisin katsoa peiliin ja nähdä siellä tyttö ja se mitä hänestä on tullut, ja mihin hän on matkalla. Se pelottaa. Mutta eniten tässä pelottaa se, että minua ei kiinnosta. Ei vittuakaan. Annan mennä, ehkäpä joskus minäkin väsyn.

Ihan sama mitä minusta ajatellaan, olen kuitenkin juoksuaskeleen edellä. Menossa, koko ajan kohti uusia seikkailuja, kokeiluja ja asioita. Tällä menolla en elä yli parikymppiseksi, mutta hei, minua ei kiinnosta. Vaikka eläisinkin yli parikymppiseksi ei se minua pelasta, ajatukset ovat päässäni silti.

Nyt kun olen edellä niitä, laukesi oravanpyörä, en voi pysähtyä. Menoni on jo niin kovaa, että ehdin ajatella vasta kun kaikki on myöhäistä. En tahdo ajatella mitään, en tahdo syödä mitään, joten on pysyttävä liikkeessä, on pysyttävä unessa, on pistettävä pää sekaisin.

Aina kun poden tätä vaihetta, olen huomannut että kaikki mitä ympärilläni on sekoaa myös. En tiedä johtuuko se minusta ja käytöksestäni, mutta minä pistän ihmiset sekaisin ja he pistävät minut, sitten pakenen ja alan vihata.

En tahdo puhua kenellekään, saatika nähdä ihmisiä. Pakkohan se on, kuori päälle ja menoksi. En tunne mitään, silti teen asioita. Tappakaa minut, loppuu tämä jotain kautta.

I'll stay behind my smile forever.

dancing my way out

2010-12-31T00:06:00.000+02:00

Valot vilkkuvat, sisälläni virtaa mahtavaa voimaa. Se voima vilkkuu sisälläni, olen pysäyttämätön. Huumaan itseni monilla aineilla. Huumaan itseni katseellasi, huumaan kehoni kosketuksella, huumaan ajatukseni kauas minua satuttavista asioista ja todellisuudesta jotka minua odottavat aamulla.

Tänä iltana minä repäisen itseni todellisuudesta, tänä yönä olen sinun. Minulle aukeni mieleni taivas, se huuma ja energia pääsi viemään minut mennessään. Päästin pedon irti.

Repäisen, villiinnyn ja pidän hauskaa vielä kun energiaa riittää, millään ei ole nyt väliä. Huuma sekoittaa minut täysin. Tätä tunnetta olen kaivannut.

Voit tehdä mitä tahdot, olen holtiton. Voit kahlita raudoilla, voit sekoittaa sanoilla, olen täysin pihalla kaikesta. Ajattelematta seurauksia, ajattelematta kenenkään mielipidettä elin siinä illassa, siinä hetkessä. Haluan sun kosketusta, silmäni leiskuvat halua ja huumaa. Ota minut tänä iltana.

"Sun ihos kuuma on,
Nuori ja viaton.
Mä olen aivan holtiton.
Tahdot vaan kiusata,
Tai panna parastas.
En tajuu, oon niin pihalla."

out of control

2010-12-28T12:07:00.000+02:00

Energia huumaa mieleni ja kehoni,
se energia ei lopu, se ei pysähdy,
odota minua, kyllä minä jaksan juosta vielä,
olen pysäyttämätön, voisin vaikka lentää.
Olenko seonnut?

Mun kasvoni itkevät ikävää,
mutta mieleni nauraa,
olen holtiton, kehoni huutaa rasitusta,
mutta mieleni jatkaa juoksuaan.
Olen huumattu mutta hauras,
miksi en tunne mitään?

Anna minulle tunteet, nauru ja ilmeet takaisin,

mutta ei, vauhdin huumassani en ehdi ilmeilemään,

saatika pysähtyä miettimään tuntemuksia.

Mieleni tuntuu oudolta,

se ei ole minun oma,

sitä ei pysty tappamaan.

Katkokaa jalkani,

repikää siipeni,

lävistäkää kehoni timanteilla,

tahdon tuntea edes jotakin.

En tahdo kyyneleitä ilman surua,

naurua ilman iloa.

En tahdo olla tyhjä.

So many dreams are swinging out of the blue

2010-12-26T12:20:00.003+02:00

Minä hajoan.

Tajusin että olen häviämässä. Oman sotani, omat taistelijani ovat hävinneet demonille. Aloitan siis perääntymisen ja juoksun karkuun, taas kerran. Onneksi ongelmiaan voi juosta karkuun, mutta ongelma on se ettet voi pysähtyä, ja kuka jaksaa juosta ikuisesti?

Minä en ainakaan.

Minä vajoan.

Tajusin myös, että mun elämäni on tällä hetkellä juurikin tunteetonta. En nauti mistään. Olen aina rakastanut puuroa, nyt sekään ei maistu miltään. Olen rakastanut kosketusta, nyt työnnän vain ihmiset pois.

Minä huudan.

Mietin pitkään viimeyönä asioita, ja nyt sen myönnän; elämääni ohjaa kolme asiaa. (Rakas?) päänsisäisen epätodellisuuden Demonini, läskiksi haukkuva peilikuvani, sekä pieni osa entistä minua joka räpiköi lumihangessa. Minua hallitsee päivittäin vaihtuva demonini mieli, sekä koko hereillä oloaikani pyörii ruoan ympärillä, ja kuinka paljon kulutan, siitä on tullut pakkomielle. Myönnän, olen menettänyt hallinnan, en voi lopettaa. Minä laihdun.

Minä itken.

Tappakaa minut, en tunne mitään kuitenkaan. Ehkäpä vedän pään täyteen niin ei tarvitse ajatella mitään fiksua.

Demoni hymyilee. Hehhe. Kuole mun kanssani, rakas.

(Anteeksi sekavaa postausta..)

christmas is dead

2010-12-24T12:47:00.000+02:00

Jouluaattoaamu, enkä ole vieläkään nukkunut. Manian öitä, kun ei uni tule.

Joulu on taas täällä, samanlailla kuin viimevuonnakin. Tunnetila on sama, haikea, itkettää. Nyt pitäisi olla iloinen, syödä paljon jouluruokaa ja avata paljon lahjoja. Sillä ei ole merkitystä minulle.

Jouluna en ole iloinen, en todellakaan syö paljon tai nauti lahjojen avaamisesta. Tärkein puuttuu, joulumieli. Se katosi jo kauan sitten.

Aamulla peiliin katsoessasi kun muistat kaiken, ja tajuat olevasi hajalla, yhtälailla kuin aiemminkin. Miksi tämä päivä olisi mitään muuttanut. Muistoja, surua.

Viimeisenä haluaisin lähteä sukulaisten keskelle hymyilemään ja esittämään onnellista joulutonttua. Sukulaisia, mutta se yksi ja tärkeä puuttuu. On puuttunut ja tulee puuttumaan. Joulu ei ollut viimevuonna, ei tänäkään vuonna, eikä vuosia eteenpäinkään.

Joku sanoi että nyt ei itketä, nyt syödään, nauretaan, lauletaan ja ollaan yhtä perhettä. Paskat. Olenko nyt huono ihminen, kun en naura vaan itken sydämeni pohjasta jouluaattona, jouluruoan kalorit huutavat, enkä varmasti laula. Ja vielä vähemmän ollaan perhettä. Jonkun käsitys perheestä on pahasti pielessä.

Nämä ovat näitä päiviä, kun vain voisi nukkua ne pois.

bodytalking

2010-12-19T19:46:00.005+02:00

Pientä flirttiä ilmapiirissä,
viatonta vaiko tarkoituksellista,
sitä emme kumpikaan tiedä.

Tiedän vain että se on väärin,
nyt en saisi sortua siihen,
mutta minkä minä mahdan sille hymylle,
mitä minä mahdan niille silmille ja sanoille?

Minä, vain monimutkainen ihminen,
haen niitä pieniä iloja arjesta korjatakseni itseäni,
niitä pieniä päiväunien aiheita,
öisiä unelmia.

Kuin magneettinen plusnapa,
vedät tätä miinusnapaa puoleensa,
olen sanaton, voin vain hymyillä.

Älä vie sitä hymyä pois,
tahdon hymyillä huomennakin.

Pretend to be somebody until that somebody becomes you

2010-12-16T17:54:00.005+02:00

Olen viimepäivät yrittänyt sekasorron ja tunteideni keskellä pureutua mieleeni selvittämään asioita. Olen yrittänyt selvittää demonini teorioita ohjailla minua, omaa kontrollipakkoani sekä tekstityksiä elämälleni.
Enkä ole päässyt puusta pitkälle. Olen vain monimutkainen kartta jota ei osaa lukea kukaan, en edes minä itse. Kontrollipakolleni en keksi muuta syytä kuin lapsuuteni jolloin minua kiusattiin, ja sitten vanhempana kun minusta yritettiin tehdä täydellistä tyttöystävää. Kontrollipakkooni liittyy myös se, että kun mieli on hauras ja sekava, on helpompi keskittyä ulkoisiin tekijöihin. Kehoni rääkkäämiseen.
En edes tunne enää rääkkääväni itseäni, vaikka monet niin sanovat, olen tottunut. Kontrolli toimii, se luo minulle valtaa omaan mieleeni. Se ruokkii minua, kun mieleni on saavuttamattomissa.

Usein sanotaan, että ihminen on yksinkertainen, mutta ei se niin ole kenenkään kohdalla. Meillä jokaisella on oma monimutkainen ajatusmaailma, tunteet ja eleet. Se tekee meistä meitä.

Jos keksisin elämälleni elokuvan, kertojan ja tarinan, se olisi varmasti monimutkainen elokuva. Siinä sattuisi ja tapahtuisi, siinä olisi tyttö kuka itkee hymynsä takana kuoressaan. Kertojalla menisi hermot elokuvassa, koska tarina voi muuttua milloin vain millaiseksi vain. Mustavalkoisia ja värillisiä ottoja, itkua ja naurua, sekavia tunteita ja tunteettomia päiviä.
Se kertoisi elämäni vuoristoradasta, pelostani peilin hirviöön ja jakautuneesta mielestä. Se olisi elämäni oma elokuvani.

Tässä teille lukijat haaste!
Kertokaapas seuraavassa postauksessanne oman elämänne elokuva, tarina ja kertoja.

my life isn't like barbie world

2010-12-13T16:30:00.006+02:00

Tiedän kuinka väärin teen,
tiedän kuinka kiusaan itseäni.
Tiedän millainen minusta tulee kun tunteet vie,
menetän kontrollini ja murrun virran vietäväksi.
Voit sanoa tai pyytää mitä haluat,
minä myönnyn, alistun kuten aina ennenkin,
muutun täysin sokeaksi,
koska seurassasi tunnen oloni hyväksi.

Tuijottelen salaa, ja sinä hymyilet,
minä nauran silmät iloa säteillen,
vaikka syvällä sisällä tiedän tekeväni niin väärin.
Pelkään että tämä sattuu ja kovaa,
ja että tipahdan takaisin pohjaan kylmään.
Kuka sanoi ettei saisi unelmoida?
Kuka sanoi että kyyneleet eivät olisi ikuisia?

Minä pelkään menneisyyttä, nykyistä ja tulevaa,
jokaista luurankoa kaappini syövereissä.
Minä pelkään mitä sekaisuuden keskellä tapahtuu,
enkä tahtoisi kohdata sitä totuutta,
että ihminen kuka koskaan minua eniten satutti,
pyytääkin minut takaisin.
Kuka sanoi ettei minun muka tarvitsisi pelätä?

you're a complicated map, a trip in foreign lands

2010-12-11T19:47:00.005+02:00

Olenko jo menettänyt kaiken?

Olenko jo täysin menettänyt vuoristoratani hallinnan?
Olenko vääränlainen?

- En.

Saatan olla levoton, vittupää, ärsyttävä, anorektikkopaska, itsepäinen, läski ja vaikka mitä, mutta se ei tee minusta vääränlaista.
Minä olen minä ja teen nimenomaan niinkuin haluan.

Vuoristoratani pyörii edelleen, sekavaiheella mennään ja mielialat vaihtuvat samaa tahtia kuin Helsingin metroissa naamataulut.
Minä nauran ja minä itken, tunnen oloni niin yksinäiseksi..
Pakenin, hain muutosta joka tuotti tulosta, pelkään palata.
Juoksen pakoon ongelmiani ja tiedän että muuttaminen auttaa aina hetkeksi, ehkä pariksi vuodeksi, mutta ne seuraavat perässä. Enkä minä tahdo lähteä.

Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?
Olet syvää vettä, luoksepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko, olet titaaninen kuori

Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

perfect man

2010-12-03T23:17:00.003+02:00

So charming and gentle,
still funny and naughty:
He makes me smile

Minä hymyilen, minä nauran ilosta. Aidosta ilosta.
Tekisi mieli itkeä, mutta nauran silti silmät valuen.

Tapasin henkilön joka saa minut oikeasti nauramaan, joka on oikeasti hauska.
Charming and gentle.
Siniset silmät ja tasainen iho kasvoilla
Kunnes havahdun tuijottelemasta.

Hän on aito, oma itsensä, kuten minäkin. Hän jotenkin... kolautti minua.
Se itsevarmuus, aitous ja charmi mikä hehkuu pisti minut pyörälle.
En ole hänelle kakara, olen ihminen ja persoona niinkuin kaikki muutkin.
Mitä minulle kävi?
Minä pyörin..
Hymyilen.

Take my hand tonight and let go tomorrow

2010-11-27T10:11:00.002+02:00

Täytyy sanoa, etten ole mikään kovin hyvä kanssaeläjä. Muttei yhteinen mukavuus ole pelkästään minusta kiinni. Tästä huomaa kuinka nautin asua yksin. Onneksi tämä on vain väliaikaista.. Tiedän kuitenkin että menetän hermoni, ja tulen menettämään monet kerrat. Varsinkin kun nettini on katkolla, en tiedä miten pääsen päivittämään.
Pysykööt poissa silmistäni.

Ensi viikosta käännän uuden sivun elämässäni, ja totta helvetissä olen peloissani. En tiedä miten pärjään. Miten pärjään kun yritän taistella itseni kanssa ja piilotella demoniani kun joku kolmaskin jakaa asunnon kanssani? Miten, miten, miten...
Se on sen ajan murhe se.

Laihdutus päin persettä.
Mieliala päin persettä.
Ensi viikosta minä vedän paremmin. Niin minä päätin!

Toivotan tervetulleeksi uudet lukijat! Tervetuloa hirmusti! Yritän päästä päivittelemään netin katkaisusta huolimatta.

this is my life, this is my mind

2010-11-23T13:30:00.003+02:00

Heinäkuinen kesäkukka kukkii parvekkeella, vaikka on kylmä ja pimeää. Sen punaiset kukat ovat täynnä elinvoimaa mitä kylmyyskään ei tapa.
Se on vahva, se on uskomattoman kaunis.

Seilaan suunnatonta ulappaa edelleen, enkä näe rantaa. Mutta en vajoa, minulla on oma hauras alustani sekä sekava mieleni muuri mukanani.
En tiedä minne päädyn tai miksi, odotan.

Elän sekavaihetta, olen oman elämäni kuningas, kuolematon. Hetken päästä itken peiton alla hapuillen kahta mieleni ihmistä yhdistymään.
Silti sekään ei pysäytä minua.

Olen alkanut miettiä blogini ulkoasun muutosta, korkea aikakin. Ideoita ei kamalasti vielä ole, joten pistäkääpäs jotain ideanpoikasta minulle. Mitä pitäisi muuttaa ja millaiseksi näkisitte blogini ulkoasun? Tahdon jotain joka kuvastaa minua.

SHAKE SHAKE BANG BANG, youre dead bitch

2010-11-22T15:47:00.005+02:00

On ollut pitkä aika.. Olen ollut todella stressaantunut, kiireinen ja tien päällä. Mutta elossa ollaan rakkaat! Viimeisen kuukauden aikana kun en ole ehtinyt päivittää tai käydä bloggerissa on ollut tuskaa, kuinka paljon kirjoittaminen voikaan parantaa olotilaa. Onneksi se hässäkkä on nyt ohi..

Olen järjestellyt elämääni viimepäivät. Olen pistänyt suhteita poikki, järjestellyt asioita uusiksi, yrittänyt setviä omaa päätäni. Ennen kaikkea olen yrittänyt pysyä askeleen edellä oman pääni sisältöä. Silti asiat eivät ole menneet lainkaan suunnitellusti, tällä kertaa se johtuu kyllä ulkoisista tekijöistä (Ja tällä hetkellä olen niin vitunmoisissa ongelmissa sen takia).
Olen myös yrittänyt syödä normaalisti, mutta se ahdistus mitä syöminen aiheuttaa ei katoa. Itkeskelen ja makaan sikiöasennossa ja huudan maailmalle. Eikä se auta. Onneksi olen hermolomalla nyt, onneksi. Yksi elämäni kamalimmista viikonlopuista on nyt takana, ja siihen en palaa.
Vielä minä kasaan itseni, ja olen vahvempi.

Luulin astuneeni uudesta ovesta elämääni, mutta kuinka ollakkaan, pakenin paikalta. En ole valmis vielä siihen.

Silti pitkästä aikaa tunnen, että minun sisälläni palaa toivon liekki. Kuinka ollakkaan avasin silmäni ihmisille ympärilläni, ja kuinka paljon he välittävätkään. Se saa sen liekin pysymään. Vaikka ympärilläni velloo paskamainen, itsekäs ja rahanahne lauma ihmisiä, olen keskittynyt niihin hyviin ihmisiin siellä seassa.
Yksikään tämän lauman kusipäästä ei minua voita, osaan minäkin heittäytyä kostonhaluiseksi kusipääksi.

Lopussa kuka nauraa, olen minä, ja ennenkaikkea demonini!

lifeline

2010-11-10T19:23:00.002+02:00

Nyt on burnout lähellä.. Minä palan kohti langan päätäni.

Olen tehnyt 10 tunnin päiviä,
ja sen jälkeen täytyy harrastaa liikuntaa jotta pysyn järjissäni,
ja jotta pysyn järjissäni täytyy olla koko ajan menossa,
ettei ole aikaa syödä tai ettei jää ajatuksille ja miettimiselle tilaa.

Silti minulta odotetaan enemmän, minulta vaaditaan liikaa.

Aivan liikaa asioita joita pitäisi päättää.
Aivan liikaa asioita joita pitäisi miettiä.
Helpompi vain sivuuttaa ne,
ei minulla ole aikaa edes ajatella ja hyvä niin.
Kerrankin olen juoksuaskeleen edellä ahdistavia ajatuksiani..

Noidankehä.
Jos jokin kehältä jätetään pois, hajoan.
Jos tämä jatkuu, palan loppuun.
Mitä minä teen?

all about broken hearts

2010-10-28T21:35:00.004+03:00

Makaan lattialla sikiöasennossa, peitän kasvoni käsieni taakse ja se itku ei lopu. Hetken aikaa kerättyä itseni, olen jo melkein luokan ovella, kunnes purskahdan taas itkuun ja juoksen vessaan. Opettaja tulee neuvomaan minua töissäni, ja samassa alkavat silmäni valua. Sama toistuu uudestaan ja uudestaan, en kestä tätä ahdistusta.
Löydän itseni uudestaan makaamasta lattialla, kyyneleet eivät lopu, ja joku kiristää päätäni. Huudan sisimmässäni sitä lopettamaan, pysymään vaiti, poissa.
Sattuu.

Olen yrittänyt listata asioita jotka ahdistavat, mutta en saa mitään tolkkua mistään. Kaikki on niin sekavaa.
Kosketus sattuu, läheisyys pelottaa.

Aloitan ensi viikon uudelta pohjalta ja yritän levätä viikonlopun, ja koska en voi kontrolloida sekavaa päätäni, voin kontrolloida kehoani ja syömistä. Seuraavalla viikolla en päästä itseäni lipsumaan ruoan kanssa. Kasviksia ja hedelmiä, teetä ja kahvia + treeniä.

En kestä ajatuksiani jotka saavat minut itkemään
En kestä asioita jotka syövät minua sisältäpäin
En kestä olla kahdestaan ajatusteni kanssa
En osaa muuta kuin kontrolloida

desperation

2010-10-26T20:20:00.004+03:00

Tahdon olla lähellä, silti pyydän pitämään väliä.
Tahdon sinut lähelleni, silti ajatus ahdistaa minua.
Tahtoisin selvittää asioita, silti juoksen karkuun.

Olen liian väsynyt, mutta liian energinen. Silti en kykene tekemään mitään. Tunnen pääni täysin tyhjäksi kun yritän ajatella, mutta silti sisälläni on hullunmylly.
Sanon asioita ja silti teen toisin. Teen asioita ja silti en tahdo tehdä niin. Enkä ymmärrä mikä saa minut tekemään niin.

Pelottaa, ahdistaa valtavasti, enkä tiedä mikä.
Olen yrittänyt selvittää sitä parit viimepäivät.
Olen kirjoittanut, eikä se auta. Olen ajatellut ja miettinyt kovasti, eikä sekään auta.

Tahdon työntää ihmiset kauas, ette saa nähdä minua nyt kun olen heikko. Silti toivoisin että olisi joku keneen turvautua nyt. Itkeä, mutta en pysty itkemään. Itkeä kuinka tunnen turpoavani kuin taikina, itkeä kuinka tahdon silpoa kehoni jokaisen ihrapalan irti, itkeä kuinka himoitsen terää viemään ahdistuksen pois.
Ja etenkin itkeä sitä kun tiedän, etten voi puhua näistä asioista kenellekään.

Tunnen olevani haamu, tyhjä, silti pelokas.
Peilistä katsoo taas eksynyt lapsi.
Eksyin omaan ahdistukseeni ja hukun itkemättömään kyynelmereeni ja odotan sitä päivää kun vuoristoratani rakenteet pettävät.

Tervetuloa sekavaihe.
Ahdistaaa....

AFRAID

2010-10-22T17:57:00.003+03:00

Minä tahdon sinun näkevän kuinka levitän siipeni,
tahdon sinun näkevän kuinka olen kasvanut isoksi,
tahdon sinun näkevän todistuksen kädessäni,
ja kuinka heitän valmistujaiskenkäni onnesta taivaalle.

Tahdon nähdä sinut vanhana valokuvissa kanssani,
nauraen ja hymyillen sitä onnen päivää.
Meillä ei ole paljon aikaa ja minä tiedän sen,
minulla ei ole paljon aikaa.

Haluan että voit olla ylpeä minusta,
hyvistä asioista joiden eteen olen raatanut,
ja jonka tulokset olet nähnyt.

Olen peloissani, mutta sitä pelkoa ei saa näyttää,
että en ole valmistautunut tähän,
en ole valmis ajattelemaan näin.

Heikko näyttää pelkonsa,
pelko lisää kanssaeläjien tuskaa.
Ei, en minä, en tänään,
En aio näyttää pelontäyttämiä kyyneleitä,
en aio näyttää sitä aukkoa sydämessäni,
en saa näyttää pelkoa.

childhoodstory

2010-10-19T11:51:00.006+03:00

Olen liian väsynyt kertomaan kuulumisiani koska mitään ei ole tapahtunut, joten haluan kertoa teille tarinan. Tarinan lapsuudesta ja siitä lapsesta, kenestä kasvoi sellainen kuin olen nyt. Ja syitä miksi.

Lapsuuteni alakouluun asti oli aivan normaali, olin ehkä menevämpää ja leikkisämpää sorttia kuin monet muut lapset, sen lisäksi olin aina luokalta se pienin. Alakoulussa se ei haitannut, mutta kun siirryttiin toiselta luokalta kolmannelle, minua alettiin kiusata. Tottakai se oli helppoa, olin ujo ja pienin. Ja siinä iässä oli lapsen pyöreyttä koska olin todella lyhyt. Vanhemmat oppilaat kiusasivat ja haukkuivat minua ja tönivät ja jahtasivat koulumatkoilla. Niinä aikoina minulla oli 2 ystävää ja yksi erikoinen ystävä, ketä luulin ystäväkseni, joka oli hieman väkivaltainen kun ei saanut tahtoaan läpitse.

Itsetuntoni heikkeni heikkenemistään mitä vanhemmaksi tulin, ja kiusaaminen vain paheni. Etenkin "suositut" tytöt kiusasivat minua. Samoihin aikoihin alkoi unettomuuteni ja masennukseni, ainut lohtu mitä löysin oli musiikki ja veitsenterät. Aluksi terillä leikkiminen tuntui vaaralliselta ja haavat tuntuivat isoilta, mutta nykypäivään verrattuna se ei ollut mitään. En minä pieni lapsi tajunnut mitä tulevaisuudessa odottaisi.

Kiusaaminen jatkui, itsetuntoni oli aivan nollassa, olin ujo ja hiljainen. Omasta mielestäni olin tällöin aivan tavallinen, mukava ja juuri sopivankokoinen tyttö, silti minua haukuttiin rumaksi, ällöttäväksi läskikasaksi, kuka ei osaa meikata tai pukeutua. Mutta hei, olin lapsi, miksi minun olisi tarvinnut näyttää supermuodikkaalta ja upeasti meikatulta? Masennuin pahasti ja eristäydyin kotona sekä kaveripiirissä. Masennus syveni ja sitä jatkui monta vuotta ja tunsin itseni kamalaksi ihrakasaksi, lääkärit eivät osanneet auttaa ja pompottelivat minua lääkäriltä ja paikasta toiseen lisäämällä lääkitystä aina vain. Lääkitys ei auttanut, se vain peitti tunteeni ja silti ihmettelin iltaisin itkiessäni itseni uneen, että miksi. Yläasteella minulla pimahti ja kiusaaminen alkoi vituttaa suunnattomasti. Aloin pukeutua ja meikata oman mieleni ja musiikkimakuni mukaan ja haukkua ja huudella takaisin kiusaajilleni. Minä vahvistuin, nauroin heille, vaikka oikeasti yksinollessani heidän sanansa silti satuttivat. Löysin sen upean tunteidensa peittelyn salan, että täytyy näyttää vahvalta. Kiusaaminen loppui kun aloin näyttää vahvuuden merkkejä, mutta oloni ei parantunut. Osastolle mennessä alkoi helvetti, lihoin kuin pieni porsas ja olin kahlittuna sisälle. Ei mennyt kauaakaan kun halusin pois. Halusin pois osastolta, siellä ei pystynyt laihduttamaan, ja ennen kaikkea inhosin sääntöjä. Inhosin niitä lääkäreitä ja hoitajia, jotka vain valehtelivat minulle. Naamioin kestohymyn naamalleni jotta pääsisin pian pois.

Pois päästyäni lopetin lääkkeet seinään enkä suostunut enää ottamaan niitä. Lääkäritapaamisissa joko istuin hiljaa vastailematta mihinkään tai huusin ja haukuin paikalla olleita lääkäreitä ja ties mitä sosiaalityöntekijöitä ketkä eivät tietäneet elämästäni mitään. En saanut kestohymynaamiotani enää pois, vaan peitin sillä aina suruni, niinkuin teen nykyäänkin. Monen vuoden syvän masennuksen ja kestonaamion yhdistyessä kehittyi kaksisuuntainen mielialahäiriöni, ja siihen on varmasti monia pieniä asioita jotka vaikuttivat sen puhkeamiseen.

Muuttaessani pois asiat muuttuivat. Mielialani parani ja sain monia ihania ystäviä uudelta paikkakunnalta, muutuin todella sosiaaliseksi ja itsetuntoni kasvoi sekä löysin aivan ihanan poikaystävän. Erottuani hänen kanssaan oli ehkä elämäni pahin kokemus ja siitä alkoi syömiseni vammailla, koska tunsin itseni entistä etovammaksi ja ällöttävämmäksi läskikasaksi ja koin että ihmiset katosivat läheltäni sen takia että olen lihava. Niihin aikoihin aloitin blogini kirjoittamisen. Vähensin syömisen ja triplasin liikuntani. Syömiseni kulkee suoraan sen mukaan elänkö maniaa vai synkkää aikaa. En tahdo syödä koska koen olevani kuulumaton kehooni ja heikko verrattuna muihin.

En koe enää itseäni masentuneeksi, koen eläväni enemmänkin kahta elämää. Kahta ääripäätä joukkoon sekoitettuna minäkuva-ongelmani ja lihavuuteni. En näe enää joka päivä peiliin katsoessani sitä itkevää tyttöä keho mustelmilla ja ranteet verillä, näen peilissä kaksi ihmistä yhdistettynä omaan hirviööni jota ympäröi ruoka, kalorit ja liikunta.

Joka päivä on taistelua etsien vastauksia.
En ymmärrä miksi elämäni muuttui näin,
en tiedä onko tämä parempi,
enkä tiedä miten korjata asioita,
tai miten korjata itseni.

Kiitän teitä, ketkä jaksoivat lukea tarinani.

look at me now and cry

2010-10-15T22:17:00.001+03:00

En jaksa nyt.
En pysty nyt.
En pysty enää..

Antaisivat minun olla,
olen poikki

as long as im alive

2010-10-04T23:34:00.004+03:00

Kuuntelen puhettasi,
hiljaa hymyillen.
Esitän lukevani kirjaa,
vaikka ajattelen täysin kaikkea muuta.

Kotona yksinäni muistelen käsiäsi,
hiipien hiljaa ihollani.
Mietin tuoksuasi, niin tuttu,
niin lempeä ja vaaraton.

Tiedän silti että puheesi koostuu pelosta,
kuorrutettuna tahmealla huolella.
Näen sen sinun katseestasi,
eikä riitä miten pyytäisin anteeksi omaa itseäni.
Ensimmäistä kertaa joku sanoi minulle,
"Olet liian laiha, lopeta,
jos et minun niin itsesi takia,
kuolet siihen."

En osaa sanoa miksi,
en osaa lopettaa.
Minä en hyväksy itseäni, hyväksyn kaikki muut,
mutta en itseäni,
siksi en osaa lopettaa.
Ei tunnu hyvältä puristaa omaa vartaloaan,
samalla tuntien liikaa inhoa itseään kohtaan.

Lopetatko ikinä sydämeni puristamisen,
etkö koskaan annakaan minun hengittää?
En koe olevani millään tapaa syömiseltäni sairas,
enhän minä edes näe peilistä muuta,
kuin ne kaksi ihmistä,
ja ikuisen sodan.

dear demon...

2010-10-03T18:08:00.003+03:00

Olen hämmentynyt,
olen paikallani mutta silti menossa.
Kaikki tapahtuu liian nopeasti,
kaikki asiat tulevat liian nopeasti.
Olen itsekin nopea,
nyt pysyn sen sävelen tahdissa,
vielä hetken aikaa.

Mania, rakas demonini,
auta minua tämän aikakauden yli.
Auta minua liitämään,
auta minua selviytymään.
Älä hylkää minua,
älä jätä minua nurkkaan yksin,
pelkäämään mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pitäisitkö minua kädestä,
ja taluttaisin minut läpi tämän harmaan kiitävän aikakauden.
Turvallisesti ja pehmeästi,
en halua pudota nyt,
en saa pudota nyt.

Minulla on nyt liikaa rautoja tulessa,
liikaa kalliita asioita käsissäni,
silti juoksen niitä karkuun,
en tahdo nähdä niiden läpi.
Tahdon viedä ne turvaan,
tahdon itse olla turvassa.

Day 2 + 1

2010-09-29T21:08:00.017+03:00

Haaste jatkuu vielä, minulla on kirjoitettavaa. Jotain epätavallista.
Tänään viimeisenä kuvapostin aiheena onkin asioita joita tahtoisin jokapäiväiseen elämääni.

Sen lisäksi, tahtoisin...

Kaikkia noita asioita tahtoisin elämääni, sinne on vielä matkaa, enkä tiedä onko tie päättymätön, mutta elän hetken kerrallaan. En halua mitään materiaa tai omistettavaa, vaan jotain tunnetta, onnellisuutta ja tasapainoa. Loppupeleissä tässä maailmassa ei maallisella omaisuudella saa onnea.

Päätän haasteeni tähän. Kiitän ihanasta haasteesta, toivottavasti kaikki piditte sen tuomista teksteistä ja kuvista. Ja vielä yksi hyvä uutinen, minulla alkoi maniat! Olen yksi ja kokonainen ihminen, demoni päässäni on hiljaa, ja voin nyt hetken nauttia.
Elää.

Day 2

2010-09-28T19:16:00.013+03:00

Ja haaste jatkuu. En ole päässyt päivittämään miltei viikkoon, joten otan pari lisäpäivää haasteeseen. Tarkoitus siis oli tehdä epätavallisia kuvapostauksia, ja tänään aiheena on vaatteita joihin haluaisin pukeutua !

Aloitan vaikka ihan perus, arkisista vaatteista.

Ihan perus mukavia ja rentoja vaatteita arkeen ja niihin päiviin varsinkin kun ei tahdo että vaatteet kiristää! Rachel Bilson on hyvä esimerkki, tykkään hänen rennosta tyylistään ja kauneudestaan!

Seuraavana vähän jotain juhlallisempaa bileretkua.

Ihan peruskivaa mekkoa, ilman sen kummempia lisäyksiä. Yksinkertaista, väritöntä ja söpöä, mutta kuitenkin katseita herättävää. Rachelilla on usein nättejä mekkoja, enkä edes kyllä käytä mekkoja kuin kerran pari vuodessa, joten se siitä.

Seuraavaksi vähän oman tyylistä!

Rock on lähellä sydäntä ja omaperäiset asukokonaisuudet ja kedjut. Rock tyyli ja rock musiikki ovat parasta.

Siinä oli vaatteita joihin haluaisin pukeutua. Mutta en usko sopivani niihin, ainoastaan rock tyyliin johon pukeudun nykyään ja olen kauan pukeutunut. Enkä ole tarpeeksi laiha vaatteisiin jotta näyttäisin hyvältä enkä miltään nakinkuorelta.

Ja sitten minulla on epätavallinen aihe myös, yllätyksenä teille lukijoilleni vähän. Epätavallista, mutta mukavia uutisia. Sopii hyvin tähän haasteeseen.
Tiedättehän tunteen kun hymyilyttää kun ajattelee jotakin. Kikatuttaa, etkä voi muuta kuin hymyillä kun jokin lämmin täyttää sinut sisältä. Se tunne kun joku pitää kiinni lonkkaluistani, ja nukkuessa puristaa lähelle ja lujaa. Tätäkin kirjoittaessani ja ajatellessani hymyilen itsekseni.

Se tuntuu niin turvalliselta ja lämpimältä.
Jollain tapaa uudelta ja oudolta.
Se tunne kasvattaa jotakin mun sisälläni.
Mutta pidän siitä.

Day 1

2010-09-21T21:37:00.028+03:00

Kiitos Esteelle ihanasta haasteesta!
Viikon aikana täytyy siis kirjoitella epätavallisista asioista. Nyt on hyvä aika siihen, nyt on hyvä päivä siihen. Eli siis kuvapostauksia arkipäiväisistä unelmistani:

- Paikkoja joissa tahtoisin asua,
- Vaatteita joihin tahtoisin pukeutua,
- Aisoita joita tahtoisin jokapäiväiseen elämääni.

Aloitan sillä, missä haluaisin asua. Unelmia...

Alpit on ehdoton ykkönen. Rakastuin niihin ensimmäistä kertaa kun lapsena kävin siellä. Itävalta/Saksa/Italia, se on se paikka missä minulla oli hyvä olla, kaipaan sinne päivä päivältä enemmän. Ihmiset, kieli, elämäntyyli ja käytöstavat olivat ne mitkä vei sydämeni. Uskoisin, että siellä olisi paikka, minne voisin jäädä. Minne minä kuulun, koska tänne en kuulu.

Toisena tulee Kanadan upeat maisemat ja havumetsät. (Muualtakin tämmöisiä maisemia löytyy juu..) Miten ihanaa olisikaan olla upeissa maisemissa, aivan rauhassa. Ehkä enemmänkin kesä/talvimökki unelma. Yksinäistä voisi olla.

Italia. Välimeren lämpö ja mukavat ihmiset.

Miami. Aion sielläkin joskus käydä. Kaunis paikka, mutta haluan tietää onko maineensa veroinen paikka. Surffaaminen olis mun juttuni.

Sitten ehkä enemmänkin minkälaisessa puljussa haluaisin asua.

Neuschwanstein, linna saksassa. Näytti aivan satujen prinsessalinnalta, johon halusin lapsena asumaan. Heh, lapsuudenunelmia. Tuossa linnassa vierailu oli jotain todella uskomatonta ja hämmästyttävää. Mutta ehkä kuitenkin liian iso makuuni..

Söpö pikku kattohuoneisto olisi siis omaan mieleeni ihanin. Tumma ja kaunis sisustus, omaperäiset ideat ja taide olisi mun juttuni siellä.

Mutta lopputuloksena päädyin siihen, että tahdon nähdä tässä maailmassa kaiken, eikä ehkä aloilleen asettuminen asumaan ole minun juttuni. En viihdy kauaa missään.

Don't try to touch me, i cant control myself

2010-09-18T12:47:00.004+03:00

Hupsista.

Blogini täytti vuoden viimeviikolla. Olin aivan unohtanut. Noh, ehkä ei ole liian myöhäistä juhlia sitä jollain mukavalla postauksella! Paitsi se postaus ei ole nyt, kirjoitan sen kun olen sillä tuulella. Koska nyt en ole.
Ideoita synttäripostaukseen saa laittaa!

Minua suoraansanottuna naurattaa joidenkin ihmisten läpinäkyvyys.
En ole niin tyhmä kuin miltä ehkä näytän, mutta näen ihmisten lävitse. Se on niin saatanan läpinäkyvää kun tiedän, että he vain haluavat minulta jotain. Ja se ahdistaa.
Näen aika usein ihmisten lävitse, varsinkin jos minulta halutaan jotain tai minusta yritetään hyötyä. Haistakaa vittu, en ole niin tyhmä. Hienosti peitän oveluuteni. Eläkää vain siinä toivossa että saatte mitä haluatte, ja se kuka lopuksi nauraa olen minä.

Sitten vähän toisiin aiheisiin. Vaihdoin koneeni suojausohjelmaa vähän laadukkaampaan, koska olen ihmetellyt koneeni käyttäytymistä viimeaikoina. Ja kappas, uusi suojausohjelma löysikin enemmän kuin tarpeeksi vakoiluohjelmia koneeltani. Minä nauran tässäkin taas lopuksi, kun deletoin ne koneeltani.
Hahhaa.

Minusta tuntuu että deppisvaihe on kääntynyt, mutta sanotaan ettei yhtään parempaan, vaan sekavaiheeseen.
Turhauttavaa elää kun tietää olevansa kaksi eri ihmistä.
Toinen itkee, toinen nauraa.
Toinen tappaa minua sisältä sitä mukaan kuin toinen yrittää korjata.
Toinen käskee minun kuolla, toinen käskee elää.
Toinen käskee laihtua, toinen käskee hyväksyä.
Toinen haluaa minulle käsiin lisää arpia, toinen haluaa säästää käteni.
En löydä kultaista keskitietä niiden väliin.
Olisivat vain hiljaa!

Mutta nyt viimeisenä kuka nauraa, on se demoni mun sisällä.
Ja se yrittää hukuttaa minut.

attention, CHALLENGE

2010-09-16T20:42:00.006+03:00

Haaste !

Haluan kiittää rakasta Marya ja TIMiä jotka haastoivat minut tähän tehtävään. Tarkoitus siis on listata 7 asiaa omasta itsestään. Eipä juuri nyt ole kerrottavaa, mutta yritetään.

1. Tahtoisin malliksi. Olen pienestä asti halunnut, jolloin aloin opettelemaan ottamaan hyviä kuvia ja opettelin myös poseerauksia. Pahaksi onnekseni 99% kuvista ovat aivan kamalia. Ja toiseksi, en ole tarpeeksi pitkä ja laiha moiseen, mutta aina saa haaveilla...

2. Itsenäistyin varhain. 11-vuotiaana kun kukaan ei kyennyt huolehtimaan minusta masennukseni takia, joten täytyi yrittää huolehtia itse itsestäni.

3. Olen rakastanut yhtä ihmistä tässä elämässäni niin jumalattoman paljon että olisin voinut tehdä mitä vain hänen takiaan.

4. En voi sietää suurinta osaa lääkkeistä. Inhottaa että kehooni menee jokin aine, jolla on vaikutus johonkin ja haittavaikutus johonkin toiseen. Ja haittavaikutuksiin määrätään toinen lääke jnejne. Sai lapsena traumat kaikista lääkkeistä joita minuun tungettiin, ja ehkä osa syytä siihen miksi inhoan lääkkeitä on se että minä+alkoholi+lääkkeet eivät ole hyvä yhtälö.

5. Itkeskelen syyttä, ja inhoan että se saa minut näyttämään heikolta.

6. En ajele säärikarvojani, (Sori, ideat alkavat loppua) koska en juurikaan omista sellaisia, eivätkä juuri kukaan näe umpilihavia jalkojani.

7. Minulla on aivan ihania lukijoita! Kiitos!

Vielä pitäisi listata seitsemän ihmistä kenelle heittää haaste. Ehkäpä haastan teistä jokaisen, kuka ei tätä vielä ole tehnyt!

help me sleep, without you im so lost

2010-09-14T02:20:00.002+03:00

Minä muistan miten kaikki alkoi.
Muistan niin selvästi askel askeleelta, ja otan niitä samoja askelia juuri nyt. Se oli ala-astetta, minulle tapahtui jotain, minkä jälkeen en nukkunut. Pieni tyttö kenen piti käydä koulua, aivan liian pieni. Se alkoi yöunien vähenemisen kuuteen tuntiin, sitten neljään ja kahteen. Niitä päiviä kun vain haluat luovuttaa ja huutaa ihmisille vihaavasi elämää itkiessäsi ranteita verille. Niitä öitä kun makaat sängyssä levottomana ja niin uupuneena että ei jaksa kuin itkeä. Ja taas ihmisiä nähdessäsi, joudut piilottamaan kyyneleet paidan hihaan.

Tahtoisin vetäytyä ihmisten silmistä neljän seinän sisälle pakoon kaikelta, mutta toisaalta jos joku halaisi ja voisin vain itkeä siinä. En tiedä kumpi on parempi.
Ei kukaan saa nähdä minun itkevän.

Olen pyörinyt sängyssäni taas tarpeeksi kauan, ja pyöriessäni olen ehtinyt tajuamaan jo yhden asian.
Minä menetin sinut.

Olisi niin paljon sanottavaa mitä en sanoiksi saa..

my happiness, your desperation

2010-09-12T23:48:00.003+03:00

Viime vuosina pieleen menneiden suhteiden ja itseni tutkiskelun perusteella, voisin laittaa lehteen deitti-ilmoituksen jossa lukisi:

Sinä ihana sukupuoleton olento, jos lukiessasi tätä tunnet hämmennystä, huumorintajuttomuutta ja pientä kolketta pääsi sisällä, älä lue enempää, en ole sinua varten. Tämmöinen tyttö tarvitsee aktiviteettia ja tylsä arki ei ole minua varten. Olen jäänyt koukkuun rutiineihini, enkä siedä itsekeskeisiä ja dominoivia ihmisiä elämääni. En valehtelijoita ja varsinkaan ihmisiä ketkä ovat maailman napa. Suoraan asioista puhuminen ja itsenäisyys ovat plussaa. Minua ei voi kahlita, siitä lähtee syöksykierre helvettiin ja voit olla varma että vedän sinutkin mukanani sinne. Älä vie vapauttani, sinä häviät siinä.

Luulempa että monen meistä deitti-ilmoitus näyttäisi kutakuinkin kriteereiltä samalta. Jokainenhan haluaa sen oman prinssin tai prinsessakin käy. Mutta juuri nyt tällä hetkellä haluan rällätä, mennä ja pistää maailman perässäni sekaisin. En välitä. Olen vapaa kahleistani (ja jollain tapaa sitoutumiskammoinen). Nyt tahdon kokeilla rajojani ja elää juuri niinkuin mieleni tekee. Ja jos mokaan, ei voi mitään, saan ystäviltäni enemmän rakkautta kuin keneltäkään. Nyt minun ei tarvitse tilittää kenellekkään mitään enää.

Im free for world!

it just takes some time

2010-09-08T19:41:00.003+03:00

Tuntuu että seinät kaatuvat päälleni ja olen ahdistettu nurkkaan. Niillä seinillä roikkuu kalorit, stressi, itku ja raivo jotka saavuttavat minua.

En ole nukkunut moneen yöhön, ja se alkaa tuntua. Yksi huonosti nukuttu yö vielä menee, mutta kun niitä tulee monta putkeen, hereillä olosta tulee helvetti. Joka asia tuntuu väsyneenä kaksinverroin kamalammalta ja elämä entistä raskaammalta. En edes tiedä miksi en saa nukuttua, ja sillalta alas hyppääminen ja sitä seuraava ikuinen uni houkuttaa sitä enemmän mitä enemmän väsyn. Lääkäriltä uninappien hakeminenkin on liian vaikeaa, koska aika ja raha ovat kortilla.

Olen kokeillut monenlaista, lämmintä maitoa, fyysistä rasitusta, kouluhommien lukua, tv:n katselua, rauhoittavan teen juomista, enkä keksi enää mitään.
Olisiko teillä rakkaat lukijat joitain vinkkejä?
En jaksa enää pyöriä sängyssä ja itkeä sitä kuinka joka asia tuntuu hetki hetkeltä raskaammalta.

Ahdistaa kuunnella ihmisten puhetta, ahdistaa syödä ja yleensäkin olla hereillä.

EXPLOSION

2010-09-07T00:06:00.003+03:00

Nyt minulla keittää. Kaikki lässyttää sitä kuinka meillä on asiat hyvin, me elämme hyvinvointivaltiossa, raha-asiat on kunnossa ja kaikilla on hyvä olla.
Joojoo, meillä ei koulutus maksa juuri mitään verrattuna erimerkiksi USA:an, ja sairaanhoitokuluja pienennetään veroilla. Mutta me ollaan suurin osa suomen kansalaisista jollain tapaa päästämme vialla ja kukaan ei tee asialle mitään? Vai eikö me itse uskalleta? Ja meillä ei todellakaan ole raha-asiat kunnossa.
Onhan meillä niitä vitun porvareita, ja on meillä normaalituloisia ihmisiä ja sitten on niitä keillä ei juurikaan ole mitään. Tasa-arvoako?
Ulkomaalaisia tulee suomeen ja osa heistä saa kelalta tukea tekemättä asioiden eteen mitään mutta perussuomalainen ei saa mitään sellaista tukea. Tasa-arvoako?
Homo- ja lesbosuhteiden naimisiinmeno kirkossa ja adoptio on estetty. Tasa-arvoako?

Lehdet löpisee kuinka tilannetta muka yritetään hallita. Ulkomaalaisten tuloa suomeen yritetään hallita. Nuorten pahaa oloa yritetään hallita. Raha-asioita yritetään hallita. Rikollisuutta yritetään hallita. Totuus on että kukaan ei täällä hallitse yhtään vittu mitään. Koulussa on opettajina täys pellejä, ketkä osa ei tiedä mistään asioista tai säännöistä mitään. Eduskunnassa on niitä perseennuolijoita mitkä tekee mitä vain rahan eteen. Kaupassa on töissä niitä nenää kaivavia juntteja mitkä eivät tiedä asiakaspalvelusta ja tavoista mitään.

Mitä hyödyttää ilmainen koulutus, jos koskaan ei pääse töihin? Kertokaa joku minulle mitä se koulutus hyödyttää täällä enemmän kuin USA:ssa jos ihminen tappaa itsensä ennen työikää.

Joo ja anteeksi kamalasti jos tämä purkaus loukkasi jotakuta. Tarkoitukseni on vain kertoa oma mielipiteeni, eikä miellyttää ketään. Eiköhän tämä kerro jo päivän vihalistan aiheen. Vittu mitä paskaa sanon minä.

i cant fix everything by myself

2010-09-05T23:16:00.009+03:00

Horisontissa näkyy sadetta,

tuuli laivaani keinuttaa.
Vuoristorata keskellä valtamerta,
ei ulospääsyä, pelastusliivejä, pelastusrengasta.
Minä uppoan, pikkuhiljaa,
eikä se sade satamasta lakkaa.
Aaltojen alla ei henki kulje,
kuka minua vetää pohjalle?

Minä kellun tässä valtameressä,
joka koostuu vuodatetusta verestä ja kyynelistä.
Suolainen meri ja silti uppoan laineisiin,
älkää päästäkö minua hukkumaan.

Päivänvaloa en ole nähnyt aikoihin,
pilvet eivät enää repeilekkään.
Kaunottaren ja hirviön ruusu kuihtui,
ja merenpohjaan heitin sormukseni.
Meitä ei ole enää,
ja silti mun on pakko tunnottomana elää.