25. maaliskuuta 2012

Body that i hate

 Vaaka on ollut pahin vihollinen jo pitkään. Joinain päivinä kuitenkin olen miettinyt, että hei, olen oikeastaan ihan kivannäköinen ja mallinen. Oma minäkuvani on olllut hakoteillä ja hajalla kauan, mutta vihdoin ahkerointi alkaa tuottaa tulosta. -4 kg! Viikossa.
Pelottaa lopettaa tätä. Olen ahkeroinut, ja muuttanut elämääni. Olen pirteä ja tyytyväinen tulokseen ja parempaan ollaan menossa! Välillä on hankalaa olla itsensä kanssa ja treenata, kun on kamala nälkä. Kahvia ei saa juoda paljoa, mikä on kaltaiselleni kahvinarkomaanille ollut pahin kolaus, onneksi nikotiinituotteita ei rajoiteta. (En ymmärrä mikä idea on rajoittaa kahvin mustana juomista, mutta en uskalla uhmata sääntöjä..) Mutta yritän kovasti, tahdonvoimalla ja treenata, unohtaa nälkää.  
Olen saanut jo tuloksia ilman mitään vippaskonsteja tai pillereitä, ennenkaikkea ilman oksentamista, joten pystyn jatkamaan!



Olen hymyillyt jo peilille, monta kertaa. Vaatteet tuntuvat kivalta päällä. Olen antanut hymyn myös itselleni, koska ahmiminen on loppunut, eikä minun oikeastaan edes tee mieli. Pieniä mielitekoja, mutta selviän niistä ajattelemalla, miten hyvä olo tulee kun jätän syömättä. 

Koskaan en olisi uskonut, että viikossa kannattaa pitää herkkupäivä. Tai siis ateria, jolloin saa syödä mitä vain. Minulla se on tänään. Ateria on kuin palkinto viikon aherruksesta ja aion nauttia siitä täysillä.

Paremman kehoni myötä, koen olevani muidenkin silmissä mukavampi. Itseluottamus on alkanut palailemaan, ja uskon itseeni ja siihen, että pystyn. Rakkaanikin tuntuu olevan tyytyväinen. 
Pääasia, että paholainen lähtee, kilot lähtevät ja olen iloinen oman kehoni kanssa!



9. maaliskuuta 2012

Challenge!

Kerro (ilman materiaalisyyllisyyttä) mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta kymmenen muuta bloggaajaa. Tällasen haasteen sain Cicatrixilta.



Tää on vaikein juttu pitkään aikaan, koska viimeaikoina oon oppinut sen verran, et raha ei tuo onnea. Mutta jos rahaa olisi rajattomasti;

1. Musta olis hienoa auttaa äitiä ja isää. Jo pelkästään sen takia, että minulla on vielä molemmat. Antaa niille rahaa että velat sun muut rahareijät hoidettua, ja tiettysti kiitokseksi siitä, millaiseksi ne mut kasvatti.

Lähinnä toivoisin, että rahalla saisi yliluonnollisia ja mahdottomia asioita mahdottomiksi. Laillistaisin kannabiksen (ei ole tosin listan kärkipäässä, mutta ehkä mahdollisin). Sekä jos rahalla voisi ostaa onnellisuutta ja iloa, niin ostaisin jokaiselle ihmiselle pienen palan onnellisuutta ja valoa.

Jos menneisyyteen voisi palata rahalla, niin palaisin ja muuttaisin asioita.

Isolla kasalla rahaa ostaisin myös jonkinmoisen eliksiirin, jolla voisin tehdä ihmisistä kuolemattomia ja tuoda kuolleita takaisin henkiin.

2. Pitkä lomamatka, ilman minkäännäköistä mediaa/elektroniikkaa/puhelimia/kontaktivälineitä. Kirjaimellisesti loma, aikaa miettiä ja olla miettimättä,vain olla.

En nyt oikein jaksa keksiä mitään muuta. Paha olo. Olen haamu. Itkettää. Tukehdutan tunteeni olueen jo taas liian usein. Menen viikonlopuksi töihin. Mua sattuu. Silmienaluset ovat mustemmat kuin pitkään aikaan.

Haastan kaikkki ketkä jaksavat tehdä tämän.

1. maaliskuuta 2012

what should i do with my life?

Joku ottaa minusta valtaa. Äänet kaikuvat päässäni, eivätkä ne hiljene. En anna periksi vaan tappelen vastaan. Kun minä hengähdän, se hyökkää. Pysyn liikkeessä niin se ei saa otetta. Se ei saa saada otetta.

Viimepäivinä olen kokenut olevani täysin vääränlainen ihminen. Liian paha ja huono kenellekään, miksi ansaitsisin kenenkään rakkautta. Olen liian  kamala ja ällöttävä että kukaan haluaisi minua.
Tämä keho ei ole minun joten ei ole väliä mitä sille teen.


Itkettää. Minua stressaa ja se joku paha yrittää ajaa minua alas. Ajaa minut luovuttamaan. Vuosi vuodelta, koen elämäni yhä turhemmaksi. Haluaisin tukea valtiolta ja haluaisin että kaikki sitä tarvitsevat saisivat, mutta joka paikasta leikataan ja veronmaksujen jälkeen minullekkin jää asunnon vuokrarahat käteen, viimeisen viikon minulla on tililläni 7 euroa, kissa tarvitsee ruokaa. Ja kunrahat on loppu, minulla ei ole muuta tarjottavaa kun rakkautta. Tätäkö sen pitää olla, liian monella suomalaisella?
Pari sairaslomapäivää tuhoavat tämänkin budjetin, eikä kukaan ymmärrä, että olen yksinasuva kissanomistaja ja autolla töihin kulkeva tyttö, jase vaatii enemmän kuin orjapalkkaa. Jokapäivä. Ja osa ihmisistä saavat saman verran rahaa käteen raapimalla persettään. Väärin.
Eduskunta alas ja politiikka uusiksi, arvot laitettava uuteen järjestykseen, vaikka se vaatisi sitten hallituksen kaatamista. Ahdistavaa olla omassa kotimaassaan ja saada vain paskaa niskaan. Ja nyt jos jollekulle tulee valtava mielihalu lässyttää jotain jonkun muun maan tilanteesta, niin pysy hiljaa, kiitos.

Tämän hullunmyllyn keskellä joka pääni sisällä on, olisi pieni pyyntö; jäisipä rahaa siihen pieneen rentoutumiseen ja irrotteluun. Mutta ei, mehän olemme vittu hyvinvointivaltio.


Päivän plussa; lukijoita on ilmaantunut pari lisää. Mukava huomata että joku on kiinnostunut lukemaan! Kiitos teille kaikille.