what should i do with my life?

Joku ottaa minusta valtaa. Äänet kaikuvat päässäni, eivätkä ne hiljene. En anna periksi vaan tappelen vastaan. Kun minä hengähdän, se hyökkää. Pysyn liikkeessä niin se ei saa otetta. Se ei saa saada otetta.

Viimepäivinä olen kokenut olevani täysin vääränlainen ihminen. Liian paha ja huono kenellekään, miksi ansaitsisin kenenkään rakkautta. Olen liian  kamala ja ällöttävä että kukaan haluaisi minua.

Tämä keho ei ole minun joten ei ole väliä mitä sille teen.

Itkettää. Minua stressaa ja se joku paha yrittää ajaa minua alas. Ajaa minut luovuttamaan. Vuosi vuodelta, koen elämäni yhä turhemmaksi. Haluaisin tukea valtiolta ja haluaisin että kaikki sitä tarvitsevat saisivat, mutta joka paikasta leikataan ja veronmaksujen jälkeen minullekkin jää asunnon vuokrarahat käteen, viimeisen viikon minulla on tililläni 7 euroa, kissa tarvitsee ruokaa. Ja kunrahat on loppu, minulla ei ole muuta tarjottavaa kun rakkautta. Tätäkö sen pitää olla, liian monella suomalaisella?

Pari sairaslomapäivää tuhoavat tämänkin budjetin, eikä kukaan ymmärrä, että olen yksinasuva kissanomistaja ja autolla töihin kulkeva tyttö, jase vaatii enemmän kuin orjapalkkaa. Jokapäivä. Ja osa ihmisistä saavat saman verran rahaa käteen raapimalla persettään. Väärin.

Eduskunta alas ja politiikka uusiksi, arvot laitettava uuteen järjestykseen, vaikka se vaatisi sitten hallituksen kaatamista. Ahdistavaa olla omassa kotimaassaan ja saada vain paskaa niskaan. Ja nyt jos jollekulle tulee valtava mielihalu lässyttää jotain jonkun muun maan tilanteesta, niin pysy hiljaa, kiitos.

Tämän hullunmyllyn keskellä joka pääni sisällä on, olisi pieni pyyntö; jäisipä rahaa siihen pieneen rentoutumiseen ja irrotteluun. Mutta ei, mehän olemme vittu hyvinvointivaltio.

Päivän plussa; lukijoita on ilmaantunut pari lisää. Mukava huomata että joku on kiinnostunut lukemaan! Kiitos teille kaikille.