3. joulukuuta 2011

hopes

Ei tarvitse soitella, en jaksa vastata kuitenkaan.
Ei tarvitse sanoa mitään, en kykene vastaamaan.
Ei tarvitse hymyillä, en hymyile aidosti siltikään.
Pysyisitte silti edes vierellä ja edes esittäisitte välittävänne. 
Olen täynnä tätä paskaa. Tätä tekopyhyyttä.
Soitellaan, nähdään, ollaan yhteyksissä, jne. 

Kunnes huomaat kaiken muun olevan tärkeämpää.
Ei se ole taistelun arvoista, antakaa minun olla sitten. 
Tässä sen näkee, kun itse ei jaksa ja tipahtaa pohjalle, niin ei ne ihmiset siinä olekaan enää pitämässä yhteyttä sinuun. 

Olen väsynyt yrittämään mitää kaikkia lankoja käsissä, pitämään tätä palapeliä kasassa.

Now you got a new place, you drive a new car
You smile for the cameras, and life like you’re super star
Don’t care what they say you reach for the stars
Got everything you always dreamed and thought about
And everyone knows who you are

3 mjaukaisu(a):

  1. Täällä on eräs joka rakastui kirjoituksiisi ja aikoo viettää tämän yön lukien blogisi läpi! Kehunkehunkehunkehunkehunkehunkehun pääni sisällä niin paljon etten osaa kirjoittaa järkevää kommenttia!

    VastaaPoista
  2. Kyselen samaa kuin pipsa, mitä sulle kuuluu?
    On jo vähän ikävä.

    VastaaPoista

Kommentoi ja piristä päivääni.