Alan pikkuhiljaa tuijotella sinua silmiin.
Tanssilattialla huokuu kipinä, sinä tiedät sen, minä tiedän sen. Se on väärin ja sitä ei voi tehdä, mutta tahdon sen kipinän vatsan pohjaani saakka.
Palan halusta suudella sinua.
Jokainen liike ja kosketus jonka tein, tein vain mielihalusta. Ajattelematta tulevaa, elämällä siinä hetkessä, kosketuksessa ja huumassa. Nautin siitä.
Mutta tajutessani kuinka väärin se on, tunnen olevani paha ihminen. Kadun ja en kadu, mutta emme voi sekoilla uudestaan.
En kadu sitä tunnetta minkä kosketuksesta sain,
en kadu sitä tunnetta minkä sait minut tuntemaan.
Minä olin kaunis,
kehoni oli kaunis.
Hyväksytty.
Kaduin ja pelkäsin aluksi, koska se oli väärin, ja se ei saa toistua. Ehkä juuri sen takia kipinä kasvoi niin suureksi. Räjähti ja järki lähti lapasesta.
Se yö oli kuin elokuvasta, enkä kadu sitä.
Miksi se on väärin?
VastaaPoista