Päätä särkee. Ihankuin joku olisi potkinut minua päähän koko yön ja aamun.
Itkettää. Mikään ei huvita, enkä jaksa tehdä mitään. Rahat on mennyt kurkusta alas, tämän täytyy nyt loppua. Tupakkaakaan en pysty ostamaan. Minä tarvitsen mun lääkkeitä...
Minua harmittaa valtavasti ystävieni puolesta, pelkään etteivät he tunne itseään tärkeiksi minulle, koska en jaksa ottaa puhelinta käteen ja soittaa heille ja pyytää tekemään jotain mukavaa. Vaikka se on aivan pikkujuttu, se vaatii liikaa minulta ja pelkään etteivät he ymmärrä sitä, että ovat kuitenkin elämäni tärkein asia..
Ihan kuin olisi pimeydessä missä valo ei näytä mitään. Mikään ei tunnu miltään.
Tahtoisin kyllä tehdä kaikkea mukavaa, mutta toisaalta tahdon vain käpertyä peiton alle itkemään. En tiedä mitä tahdon mutta tiedän etten tahdo. Niin siis mitä?
Mukavaa sekavaihetta minulle.
Keeping you sane
and you fade away
just enough
you felt the edge again
you felt the edge again
you took two pills and you fell a sleep
hugging six rabbits and having pink nightmares
Hyvää sekavaihetta Kittylle, toivottaa Lupus.
VastaaPoistaMahvava kuva muuten tässä postissa. Ihmettelen vieläkin, mistä sä näitä löydät. =)
VastaaPoistaTsemppiä Kitty. Ja kaikkea hyvää. =)
VastaaPoistaHey Kitty, let us hear of you. Just to know you're still there.
VastaaPoista