Nieleskelen kyyneleitä. Yritän tukahduttaa viiltelynhimoani.
Kirjoitan pitkän tekstiviestin, sinulle, kuka minua auttoi kauan sitten.
Sinulle, ketä olen etsinyt kesän alusta asti.
Kirjoittaessani tekstiviestiä, kädet vapisevat ja kyyneleet valuvat.
Minä tein sen. Pyysin apua.
Vastausääni kilkahtaa puhelimestani.
Toisessa päässä ei olekaan ihminen, ketä hain.
Olen saanut väärän numeron.
Ihmiset ovat vaihtuneet.
Kukaan ei tiedä henkilöä, ketä etsin.
Lopuksi, sain vain neuvovan puhelimen numeron.
Vaaleatukkainen, kulunut farkkuinen pelastajani on kadonnut.
Nyt minä uskon, että se oli viimeinen toivoni.
Se vaati niin paljon.
Olen ainakin yrittänyt..
Älä luovuta<3
VastaaPoistaKiitos muru kommenteista ja anteeksi kun itse olen ollut laiska kommentoimaan.
VastaaPoistaVaati varmasti rohkeutta pyytää apua, varmasti, kun en sitä itsekkään pysty tekemään.
Mutta totuus vaan on että joko on pärjättävä ilman apua tai pyydettävä sitä niin kauan kunnes sitä saa.
Joka tapauksessa olen täällä tukena <3
Koitetaan vielä jaksaa.
Hmm..
VastaaPoistaJos haluaa apua niin varmaan kannattaa laittaa jokin anonyymi mailiosoite tähän blogin yhteyteen, niin ihmiset voisivat kirjoittaa vähän pidempiäkin tekstejä.
Iso välittävä halaus sinulle. :)