Kyyneliä kyynelten perään, ne eivät lopeta tuloaan.
Minua ahdistaa, minua pelottaa.
Omat ajatukseni.
Kolareita, kuolemaa, veitsiä, junaraiteita, rekkoja..
Istun tupakalla ja näen silti vain muistoja,
harmautta ja kuolemaa.
Minua niin ahdistaa olla täällä,
minä vain itken ja huudan.
"Olet masentunut ja kohta taas sairaalassa",
hah, tietäisitpä, minä naurahdan,
minua ei kukaan enään sinne vie.
Istun haamuna nurkassa ja itken,
jotta kukaan ei näkisi.
En saa nukuttua ja tärisen sängyssäni
En kuulu minnekkään,
mutten voi jäädä
Ajatukseni olisivat koituneet tuhokseni,
miten vain, huusin ja itkin ja halusin kuolla.
Kiitos, että hait minut pois täältä.
voi rakas :'( <3
VastaaPoistaOn raivostuttavansurullista etsiä paikkaa jonne kuuluisi, kun sitä ei vain tunnu löytyvän.
VastaaPoistaSilti jaksan uskoa, ehkä, ehkä jonkun vieressä jossakin tai yksin meren rannalla.
Onko reilua sanoa että pitää jaksaa yrittää kun itsekkin tahtoisi luovuttaa? En siis käske tai pyydä, mutta toivon että jaksaisit. Olet niin hirmu tärkeä ♥ ♥ ♥
(Kumpa voisin ottaa tuskasi pois)
Niin, en tiedä kauanko vie aikaa että löytää paikkansa. Omani kun tuntuu vaeltavan ja haluavan aina jotain muuta. Noh, ehkä se joku päivä..
VastaaPoista