23. kesäkuuta 2011

scars in the mirror tells how desperate i am

Olenko minä vain hullu ja maailmani harhaa?
Onko loppuelämäni väritys räikeän harmaa?
Miksi edes haluaisin katsoa peiliin tässä mustavalkoelokuvassa?
Vai olenko vain sokea?

Kävelen raskain askelin ympäri kauppaa, harhaillen, suorastaan juosten ihmisiä pakoon. Mutta valtava ihmismassa, tuijottavat katseet ja ihmiset ketkä huomaavat varmasti sen pakokauhun silmissäni. Unohdin aurinkolasini, olen alaston mustien ja seisovien silmieni kanssa. Lapsi itkee vasemmalla, lapsi itkee oikealla, joku pikkutyttö ojentaa minulle purkkapussia. Menkää pois, minun on päästävä pois. Minua oksettaa.


Juhannuksena piiloudun ihmisiltä. Taas yksi hyvä päivä ja syy jatkaa rappioputkeani. Tunnen oloni niin tyhjäksi, turhaksi ja surulliseksi. On vaan helppoa juoda koska ajatuksenriento hidastuu. Ja jos ei riitä, kaikenvaruiksi on aina napit mukana. Tuntuisi vain niin helpolta tieltä pois.

 Lupauksia lupauksien perään mutta mitään ei tapahdu. Minun täytyy unohtaa, pakottaa itseni unohtamaan. Haudata tunteet puulaatikkoon ja polttaa juhannuskokossa, ei tästä tule mitään kun vaan sattuu. Silmät ovat sielun peili, mutta katsoisit edes minua silmiin ja kertoisit mitä näet.


1 mjaukaisu(a):

  1. Kuulostaa niin tutulta. Kun itse tuijottaa herkeämättä vain itseään ja omia vikojaan, on ihan varma muidenkin tekevän niin. Siitä huolimatta, että todellisuudessa suurin osa ei kiinnitä tekemisiimme mitään huomiota, ja joka tapauksessa unohtaa näkemänsä ennen kaupasta ulos pääsyä. Välillä se vaan kuitenkin ahdistaa.

    Mulla itellä tunteet tulee nopeammin ja voimakkaammin, kuin ehkä olisi oletettavaa. Olen sen oppinut huomaamaan. Nopeaa nousua on aina seurannut murskaava pudotus. Koitan lyödä jarrua päälle silloin, kun tulen tietoiseksi noususta. Viimeisinä aikoina olen myös oppinut kestämään pudotuksia. Tiedän, etten ole menettänyt mitään todellista, kupla vain on puhjennut. Hymyilen itselleni, kun olen taas lähtenyt vuoristoradan kyytiin. Se on haparoivaa, mutta kuitenkin askel kohti helpompaa.

    Sun mielenliikkeet on varmaankin paljon rajumpia. Ylämäet korkeampia, ja pudotukset rajumpia. Oot kuitenkin nyt lähellä pykälän helpompaa.

    Koita jaksaa. =)

    VastaaPoista

Kommentoi ja piristä päivääni.