Minua oksettaa. Onneksi nyt on kaikki juhlat ohitse ja pääsen eroon kakkua tuputtavista ihmisistä. Hyi helvetti että voi olla näin raskas olo. Peilikuvani oksettaa minua ihan tosissaan. Voisin pullottaa jokaisen viimepäivinä tiputtamani kyyneleet ja heittää pullon peiliin ja rikkoa sen.
Rikkoisin kaikki ne peilit jotka saavat minut itkemään.
Kesän aikana lupasin alkaa tavoitella hyvää oloa, ja olen miettinyt miten pääsisin tavoitteeseeni. Joten haluaisin ensin selvittää mikä minussa on vikana.
*15 minutin hiljaisuus*
...En tiedä. Oloni on niin sekava, etten saa järjestettyä asioita mitenkään saatika ajattelemaan selkeästi. Yhtäkkiä tänäänkin havahduin auton ratista ja säikähdin, miten saatoin vain unohtaa ajavani autoa...
Siksi minä nyt pyydän jokaista kuka tämän tekstin lukee, auttamaan minua.
Yhdellä kommentilla.
Olet sitten lukenut jokaisen postaukseni tai vasta liittynyt lukuseurueeseen, pyytäisin teitä auttamaan minua keräämään ongelmani ja ahdistuksen aiheet. En pysty siihen yksin. Kirjoitusteni perusteella teillä on jonkinnäköinen mielikuva siitä mikä minussa on vikana.
Pyydän sinua kirjoittamaan oman näkökulmasi. Tarvitsen apua..
"Hyvä olo lähtee sisältäpäin ja kun löytää asioita joista nauttii."
Tottahan tuokin, mutta kun en löydä nautinnon tunnetta. Kaikki kiinnostus asioihin on kadonnut seksuaalista mielenkiintoa myöten. Oman itsensä hyväksyminen saisi minut nauttimaan elämästäni tällä hetkellä kun se tuntuu vain valuvan hukkaan.
Aloittaisin siitä, että löytäisin ihmisen kenelle puhua ja keneen luottaa täysin. Mutta kun en luota niin en puhu, joten ensin täytyisi oppia luottamaan. Ottaa tämä maski pois naamaltani ja uskoa, ettei minua hylätä. Mutta en usko, ja se on demonin syytä. Joten demoni täytyy saada pois. Mutta miten? Tapan demonin ja samalla itseni. Päädyn vain loppumattomaan selvittämättömien ongelmasolmujen kehään.
*60 lukijaa* , kiitos teille jokaiselle ihanalle jotka jaksavat lukea. Huonoina päivinä kun kirjaudun bloggeriin ja näen lukijani, se lämmittää kun tietää, että joku välittää.
Tässä olisi pari ehdotusta:
VastaaPoista-opettele arvostamaan kehoasi
-opettele näyttämään tunteesi ja puhumaan niistä (!!)
-älä oksenna pahan olon takia
-opettele huomaamaan elämän pienet ilot ja kauniit asiat, ja yritä nauttia niistä
<3
lisää ehdotuksia: käy lenkillä luonnossa. ensiapuna. tai vain nuku yli pahojen päivien. etsi tekemistä kodin ulkopuolelta (urheilu auttaa usein, jos keskittyy esim. juoksemaan tai polkemaan kuntopyörää tai uimaan). käytä koruja ja kauniita vaatteita. ole ulkona sellaisella säällä josta nautit. O.o
VastaaPoistahttp://1.bp.blogspot.com/-XJbW3w-xS4Y/TeyAtkyh0XI/AAAAAAAAAgo/Kdz8pz0yVx8/s1600/hey+you.png
VastaaPoistalue se ja mieti tota. toi on kliseinen mutta se on myös totta, ei siihen muuhun voi lisätä. kaikki lähtee siitä,että sää opit arvostamaan itseäsi millasena tahansa.
yritä löytää asioita joiden tekemisestä sää nautit, äläkä stressaa turhanpäiväisistä asioista, jos mietit nii ymmärrät kyllä mitkä on turhanpäiväsiä. puhu sun tunteista, kirjoita niitä tänne niin paljon kuin jaksat, älä pidä niitä sisälläs. sää huomaat että elämä on ihanaa ja nauttimisen arvoista, jos sää tarkastelet sitä oikein silmin.
paljon voimia sulle tyttösein<3
Yllä olevat kommentit on hyviä, en osaa sanoa paremmin. Halusin vain kommentoida, että täällä lueskelen taustalla ja toivon sinulle parempaa.
VastaaPoistaHmmm... En ehkä ole ihan paras henkilö antamaan hyviä neuvoja näissä asioissa, jos ajattelee viimeisimpiä omia postauksiani. =)
VastaaPoistaBlogiminäsi näyttää käyvän läpi sellaisia asioita kuin syömishäiriö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nämä kumpikin yksinäänkin tekevät itsensä hyväksymisen vaikeaksi, joten älä ole liian ankara itsellesi siitä, ettet osaa hyväksyä itseäsi. Vika ei ole peilissä, eikä se ole sinussakaan. Nuo kaksi vain muuttavat peilikuvaasi niin, ettet näe sitä sellaisena kuin se on.
Mulle ainakin on toiminut omien olojen purkaminen blogiin. Ehkä täällä on hyvä lähteä avautumaan. Sulla taitaa tosin olla lukijoita, jotka tietävät todellisen persoonallisuutesi, joten täysi anonymiteetti vaatisi toisen blogin, vaikkapa rinnakkaisen.
Ystävät ja vertaistuki on tärkeitä kuuntelijoita ja kommentoijia. Ainakin itse olen kokenut niin. Meillä on tosin taipumus kertoa sulle se, mitä haluatkin kuulla.
Terapeutin tehtävä on ottaa esille asioita, joita sun on hyvä miettiä. Ne voi olla kipeitä ja vaikeita käsitellä, mutta toisaalta ne tuottavat tuskaa myös käsittelemättöminä. Terapeutti ei loukkaannu siitä, mitä sä kerrot. Se ei myöskään hylkää sen takia, mitä kerrot. Se on nähnyt ja kuullut paljon, nämä asiat on sille tuttuja, joten se ei ole neuvoton. Sellainen on hyvä terapeutti. Se antaa sulle mahdollisuuden sanoa sen, mitä et uskalla sanoa vaikka haluaisit, ja se antaa mahdollisuuden oivalluksiin, jotka helpottaa elämää.
Sen lisäksi kaikkea tuota, mitä edelläkin on sanottu. Ennen kaikkea, ole armollinen itsellesi!
Kiitos teille kaikille rakkaille. Kaivoin kynän ja paperia esille ja sain kirjoitettua paljon tekstiä. Yritin kirjoittaa myös hyviä asioita joita löysin itsestäni, tai asioita joita arvostan, mutta se paperi lensi kyynelten kera roskiin. Mutta Pipsan kuva on täyttä totta, minun täytyisi arvostaa itseäni, niinkuin jokaisen muunkin omaa itseään.
VastaaPoistaOlen ajatellut paljon, mutta enn kamalasti mitään järkevää.. Mutta kiitos paljon paljon jokaiselle teistä! <3