Aloin tosissani miettimään jotakin selvittääkseni pääni. Lääkkeitä en halua. Minulle riittää unilääkepurkkini joka makaa leppoisasti työpöydän laatikossani. Käytän niitä oikeastaan vain silloin kun tahdon päästä äkkiä unimaailmaan, esim. migreenin aikana. Viime viikkoina olen vain nukkunut ja nukkunut. Mikään ei kiinnosta, makaan sängyssäni, itken ja nukun.
Noh, ehkä se on ihan hyvä, koska viime deppiskaudesta on paljon aikaa, olen pomppinut sekavaiheesta huikeisiin manioihin, mikä näkyi kyllä niin helvetinmoisena sekoiluna, että hyvä vähän rauhoittua.
Mutta mutta, jotakin terapiaa voisin kokeilla. En tykkää istua paikallani kasvokkain jonkun tädin kanssa joka esittää kysymyksiä, se on todella ahdistavaa ja alan aina itkeä tai raivota. Olen kuin lapsi, minä puhun helpommin kirjoittamalla, piirtämällä tai maalaamalla tunteeni paperille. Ehkäpä kuvataideterapia olisi sitten se minun juttuni, kunhan kukaan ei tyrkytä minulle lääkkeitä. Siinä vaiheessa minä livistän takavasemmalle ja katoan maisemista, taas kerran. Englannin puhuminen on myös yksi tapa, mikä helpottaa puhumista. Rakastan englannin puhumista, ja ehkäpä joku terapeuttikin osaisi puhua englantia kanssani. En tiedä. Toinen ongelma onkin sitten raha... En tiedä enää yhtään paljonko maksaa kaikki psyykejutut.
Myös se että en uskalla puhua kenellekään psykotädille tästä syömisvammailustani, olen nyt menettänyt taas ruokahaluni enkä tahdo syödä, lihosin tuossa jokin aika sitten vähän, mutta nyt paino tippuu ja kehoni pienenee. Psykotäti voi laittaa minut osastolle koska olen ollut siellä ennenkin, kun avaan suuni tästä asiasta, mikä tuhoaa mahdolliset haaveeni tulevaisuudessa joita olen suunnitellut.
Minulla ei ole syömishäiriötä, haluan vain hyväksyä itseni! Ymmärtäisivät sen.
Huh mikä avautuminen... Painunkin siis takaisin peiton alle.
Kiitos kaikille ketkä jaksavat tukea, lukea ja kommentoida. Vaikea ehkä uskoa, mutta se on lohduttavaa, ja voin aina vilauttaa pienen hymyn läppärini näytölle. Kiitos!
Toivon, että uskaltaisit mennä johonkin terapiaan. Voimia<3
VastaaPoistaen osaa tehdä muuta kuin painaa välitän nappia, jaksamisia :)
VastaaPoistaKäy edes muutama kerta terapiassa tai jossain puhumassa ja anna aikaa itselles<3
VastaaPoistasori jos yritin tyrkyttää jotain viime kommentissa, olen mennyt ihan sekaisin taas kerran. yritän pysyä kotona ettei tarvitsisi selitellä tjtn. toivon tosissaan että saisit jotain terapiaa, kuvataideterapia kuulostaa hienolta, olis ihanaa päästä maalaamaan kaikki paskat jutut vaan paperille ja päästä niistä eroon sillä tavalla. mulle sanottiin etten saa terapiaa ellen ole kuntoutumassa työhön ja se on niin kaukainen haave kuin vain voi olla. yksityiselle voi yrittää mut mullei oo rahaa eikä voimia. mun kaveri oli yksityisellä ja hyötyi siitä tosissaan-
VastaaPoistajoo mut toivon sulle vaan hyvää ja että saisit jotain lievennystä oloon.
Kuvataideterapia kuulostaa kivalta, luulen et se vois auttaa sua. kokeilla ainakin kannattaa. :)
VastaaPoistaMullakin masennukseen liittyy toi nukkuminen,mä vaan nukun nukun ja nukun kaiken pahan pois. Vaikka eihän ne sillä lähde.
Uniterapia, voisko sellasen keksiä? :D
Mutta mutta, pitäisi kai osata sanoa jotain hienoa. En osaa siksi olenkin useimmiten hiljaa. Mutta sä oot mun ajatuksissa ja toivon että kaikki olis vielä joku päivä ok.
Halirutistus ja hirveesti voimia, oot tärkee! ♥♥♥♥♥♥♥
Moiks.
VastaaPoistaAinakaan masennuslääkkeet ei ole mitenkään väärinkäytettävissä, joten siitä ei tarvii olla huolissaan. Niitä saa syödä kahdesta kuuteen viikkoa, ennen kuin alkavat vaikuttaa. Manian lääkitykseen en ole niin perehtynyt, että osaisin siitä sanoa mitään varmaa. Muakin mietitytti lääkehoito etukäteen, mutta ei siitä haittapuolena ollut kuin lieviä sivuvaikutuksia aluksi, ja nekin meni pian ohi. Sen sijaan se pitää mut pinnalla.
Avun hankkiminen toimii kutakuinkin niin, että menet ensin lääkäriin ja kerrot siellä rehellisesti, vähättelemättä elämästäsi, ainakin maanis-depressiivisyydestä. Pyydät lähetteen psykiatrian poliklinikalle tai vastaavalle, ja sairaslomaa, jos tarviit. Se saattaa jo alottaa sulle jonkun lääkityksen, mutta jos et halua, niin ei se niitä väkisin sulle syötä.
Paljon varmaan riippuu paikkakunnasta, että missä ajassa saa ajan psykiatrian polille. Veikkaisin, että vähintään menee kuukausi, jos tilanne ei ole mitenkään hirveän akuutti. Siksi kannattaa mieluummin lääkärissä liioitella, kuin vähätellä ongelmiaan.
Kun saat ajan, niin psykiatri haastattelee sua noin tunnin ajan, ja teette hoitosuunnitelman. (mahdollinen lääkitys, terapia, jne.) Aluksi saat luultavasti jonkun lyhytterapian siellä polilla (pari kuukautta). Sen jälkeen on mahdollista hakea kelasta korvausta psykoterapiasta, joita on sitten erilaisia. Tällä hetkellä suositaan lähinnä kognitiivista, mutta se psykiatri osaa kertoa sitten tarkemmin.
Ite koin myös terapian asiana, joka pidemmän päälle helpotti paljon.
Hyvänä apuna sen lisäksi toimi vertaistuki netissä. Ihan epävirallinen sellainen. Mullekin kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. Siksi aloin myös kirjoittaa blogia.
Tsemppiä ja rohkeutta. Sä ite päätät, mitä teet.
It's been a while... Miten menee?
VastaaPoistaYmmärrän kyllä että sulla on vaikeeta.
VastaaPoistaJa en todellakaan halua että ihmisiä joutuu minnekkään osastolle.
Asun itse laitoksessa ja ei mullakaan niin hyvin mene kun muut ihmiset voi antaa kuvailla. Muut ei tosiaankaan tiedä mitä toisella päässä liikkuu ja miten ne voivat.
Toivoisin että voisit puhua joillekkin kavereille, koska tiedän miltä tuntuu istua jotain ryppystä tätiä vastakkain jossain valkosessa huoneessa.
Minua on auttanut että olen puhunut kavereideni kanssa ja kaikki minun kaverini sanovat että minä olen maailman parhain terapeutti koska kukaan ei tahdo mennä niille ns. oikeille terapeuteille. Jos sulla on niin paha olla että haluat kertoa siitä jollekkin niin voit kysyä mun blogista mun numeroa tai jotakin ja tämä on vain ehdostus. Haluaisin auttaa. ja älä pelkää jos haluat kertoa asioitasi minulle. Sillä minä en niitä eteenpäin kerro. Ja en myöskään ole mikään vanhus joka kirjottelee jonkun muun bloggerilla vaan minä olen 17 vuotias nuori poika joka asuu tällä hetkellä nuorisokoti valokissa jalasjärvellä.