Hmm... Vaikka sulla onkin aiempi huono kokemus lääkehoidosta, niin ehkä sua kuitenkin auttaisi, jos antaisit auttaa itseäsi? Hoitamattomana kaksisuuntaisella on taipumus pahentua ajan myötä, sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, ja olen aika varma, ettet sä tahdo sen pahenevan, vaan helpottavan.
Siksi sanon, kun on ikävä kuulla sun kipuilevan, ja samalla tietää, että voisit saada ainakin jossain määrin apua ja helpotusta elämään. Kuulostaisiko ihan tyhmältä?
Ei aina tarvii jaksaakaan, kunhan muistaa jättää itselleen mahdollisuuden palata, sitten kun taas jaksaa. Pidä huolta, odotan paluutasi.
"juurruta itsesi tähän päivään, kunnes olet valmis ajattelemaan huomista"
Lupus kirjotti ihan asiaa. tämä vaan pahenee pahenemistaan jos ei ota vastaan hoitoa. siksi olen pro-lääke-ihminen nykyään. ilman niitä olisin jossain paljon pahemmassa paikassa. joskus ottaa päähän syödä niitä kolme kertaa päivässä ja nykyään on noi nielemisvaikeudetkin, mutta jos lopettaisin menisin todella huonoon kuntoon todella nopeasti. nytkin on välillä vaikea kontrolloida itseään kun on huonompi kausi, niin että voi kyllä hyvin aavistaa mihin päädytään jos ne lopettaa. sivuvaikutuksilta ei tietenkään voi välttyä, varsinkaan jos ei ole tottunut jatkuvaan kemialliseen käsittelyyn niinkun minun elimistöni. mutta suurimmalla osalla ne menevät ohi ajan kanssa. se on tietysti vaikeampaa jos pelkää lihomista koska useat lääkkeet lihottavat vaikkei söisi yhtään mitään, mutta kumpi on loppupeleissä tärkeämpää, terveys vai ikuinen kärsimys ja lyhyt elinkaari? liikunnalla voi lihomista estää, ja on tosiasia että jos ei syö, ei voi pitää yllä kunnollista lihaskuntoa koska lihakset tarvitsevat ravintoa. ilman lihaksia ihminen on luuta ja nahkaa. jokainen haluaa olla kaunis ja laiha, mutta niillä jotka lehtien kansikuvissa näkee on lihastensa peittona ihan kunnolla rasvaa. koska rasva antaa kropalle muodon. ohut kerroskin riittää. en puhu nyt luuviuluista muotinäytöksissä vaan niistä photoshopatuista kauneuksista lehdissä. vaikka niille on tehty digitaalinen rasvaimu niin niistä silti näkee ettei niiden kroppa ole pelkkää luuta ja nahkaa.
sori että saarnaan.. ei ole tarkoitus loukata tai mitään ja tiedän että sulla on vaikeaa, mutta elämän ei ole pakko olla niin vaikeaa. jos saa pään kuntoon niin yleensä muutkin asiat alkavat luistaa (omakohtainen kokemus ja mä sentään rämmin 13 vuotta pohjamudissa ennenkuin löytyi oikea diagnoosi ja toimiva lääkitys O_o).
Olette oikeassa. Voin aina palata kun siltä tuntuu, ja kun en jaksa voin kadota peittoni alle pariksi päivää, pariksi viikoksi tai vaikkapa kuukaudeksi. Olen miettinyt paljon lääkehoitoa, mutta olen niin lääkevastainen ihminen (läheisten ihmisteni takia), ja osittain senkin takia että pelkään vetäväni pääni pöllyyn ja yliannostuksen, kun on tullut tosiaan päihdesekoilua tehtyä lähes koko pieni nuoruuteni. Särkylääkkeet sun muut tämmöiset on ihan jees. Ehkäpä joku pelkkä puhuminen ja terapia olisi vaihtoehto.
Älä katoa. Minä kaipaisin.
VastaaPoistaälä katoo äläkä lähde. me kaikki kaivattais.
VastaaPoistaHmm... Vaikka sulla onkin aiempi huono kokemus lääkehoidosta, niin ehkä sua kuitenkin auttaisi, jos antaisit auttaa itseäsi? Hoitamattomana kaksisuuntaisella on taipumus pahentua ajan myötä, sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, ja olen aika varma, ettet sä tahdo sen pahenevan, vaan helpottavan.
VastaaPoistaSiksi sanon, kun on ikävä kuulla sun kipuilevan, ja samalla tietää, että voisit saada ainakin jossain määrin apua ja helpotusta elämään. Kuulostaisiko ihan tyhmältä?
Ei aina tarvii jaksaakaan, kunhan muistaa jättää itselleen mahdollisuuden palata, sitten kun taas jaksaa. Pidä huolta, odotan paluutasi.
"juurruta itsesi tähän päivään, kunnes olet valmis ajattelemaan huomista"
Tsemppiä. =)
sä oot vahvempi kun uskotkaan <3 taistele vielä
VastaaPoistaLupus kirjotti ihan asiaa. tämä vaan pahenee pahenemistaan jos ei ota vastaan hoitoa. siksi olen pro-lääke-ihminen nykyään. ilman niitä olisin jossain paljon pahemmassa paikassa. joskus ottaa päähän syödä niitä kolme kertaa päivässä ja nykyään on noi nielemisvaikeudetkin, mutta jos lopettaisin menisin todella huonoon kuntoon todella nopeasti. nytkin on välillä vaikea kontrolloida itseään kun on huonompi kausi, niin että voi kyllä hyvin aavistaa mihin päädytään jos ne lopettaa. sivuvaikutuksilta ei tietenkään voi välttyä, varsinkaan jos ei ole tottunut jatkuvaan kemialliseen käsittelyyn niinkun minun elimistöni. mutta suurimmalla osalla ne menevät ohi ajan kanssa. se on tietysti vaikeampaa jos pelkää lihomista koska useat lääkkeet lihottavat vaikkei söisi yhtään mitään, mutta kumpi on loppupeleissä tärkeämpää, terveys vai ikuinen kärsimys ja lyhyt elinkaari? liikunnalla voi lihomista estää, ja on tosiasia että jos ei syö, ei voi pitää yllä kunnollista lihaskuntoa koska lihakset tarvitsevat ravintoa. ilman lihaksia ihminen on luuta ja nahkaa. jokainen haluaa olla kaunis ja laiha, mutta niillä jotka lehtien kansikuvissa näkee on lihastensa peittona ihan kunnolla rasvaa. koska rasva antaa kropalle muodon. ohut kerroskin riittää. en puhu nyt luuviuluista muotinäytöksissä vaan niistä photoshopatuista kauneuksista lehdissä. vaikka niille on tehty digitaalinen rasvaimu niin niistä silti näkee ettei niiden kroppa ole pelkkää luuta ja nahkaa.
VastaaPoistasori että saarnaan.. ei ole tarkoitus loukata tai mitään ja tiedän että sulla on vaikeaa, mutta elämän ei ole pakko olla niin vaikeaa. jos saa pään kuntoon niin yleensä muutkin asiat alkavat luistaa (omakohtainen kokemus ja mä sentään rämmin 13 vuotta pohjamudissa ennenkuin löytyi oikea diagnoosi ja toimiva lääkitys O_o).
Olette oikeassa. Voin aina palata kun siltä tuntuu, ja kun en jaksa voin kadota peittoni alle pariksi päivää, pariksi viikoksi tai vaikkapa kuukaudeksi. Olen miettinyt paljon lääkehoitoa, mutta olen niin lääkevastainen ihminen (läheisten ihmisteni takia), ja osittain senkin takia että pelkään vetäväni pääni pöllyyn ja yliannostuksen, kun on tullut tosiaan päihdesekoilua tehtyä lähes koko pieni nuoruuteni. Särkylääkkeet sun muut tämmöiset on ihan jees. Ehkäpä joku pelkkä puhuminen ja terapia olisi vaihtoehto.
VastaaPoista