Kuinka kauniina maailman voisin nähdäkään, jos joku pyyhkisi sumun silmistäni pois.
Näkisin kaikki kauniit värit ja asiat, näkisin kevään tulleen ja kesän tulevan.
Elämässä kuuluisi nähdä värit ja maalata oma kaunis tie väripaletilla,
mutta minä saan aikaan vain sotkua.
Mutta minä vaivun elämäni synkkiin väreihin uudelleen ja uudelleen,
päivä toisensa jälkeen maalaan kasvoilleni värejä ja hymyn.
Se on tehnyt ihostani karhean, mielestäni sokean ja kehostani hauraan,
sitä maskia on mahdoton enää pestä pois,
ilman että kadotan viimeisetkin rippeet itsestäni.
Pyyhkisin mustan värin vartalostani jonka näen pelkkänä ihrana,
maalaisin maailmani väreillä ja äänillä jotka kuulen.
Maalaisin myös ystävilleni kauniita kuvia, ajatuksia ja värejä,
poistaisin heidän pahaa oloaan ja ojentaisin heillekin väripaletin,
minä tahdon vain että teillä on hyvä olla.
Kiitos. Ehkä minulla on hieman parempi olo nyt.
VastaaPoistaHänen, joka ei jaksa aina taistella vaan taipuu yhteiskunnan odotuksille, sanansa vain merkkaavat minulle paljon, todella.
Minä yritän pärjätä. Yritä sinäkin hymyillä hetki oikeasti, pieni, vahva nätti ystäväni. Silloin minullakin olisi parempi olo. Ja olisi värejä.
Voikohan harmaasävyelämässä saavuttaa kohtuullisen onnellisuuden? Mulle tulee tuosta värien puutteesta mieleen metallimusiikki. Siinä ei useinkaan ole mitään valtavia sävelkulkuja, vaan se on usein melko yksinkertaista ja tummasävyistä. Hienoksi sen kuitenkin tekee rytmi ja riffit.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=9j6IQ4bzhGo&feature=related
Voiko kauneuden löytää myös synkkyydestä?
synkkyydessä on paljon kaunista, mutta sitä vastaan ei saa taistella, muuten sitä ei opi ikinä näkemään.
VastaaPoistaMinä yritän hymyillä. Kommentit saavat usein mieleni hymyilemään. Kauneuden voi löytää synkkyydestä tai valosta, miten kukin kauneuden näkee. Synkkyyttä vastaan ei ole taistelemista koska muutoin tuhoan sen vähäisen kauniin asian mitä siellä näen.
VastaaPoista